torstai 4. tammikuuta 2018

Mummo ja Koira 3 vuotta




Ensimmäinen blogitekstini
Nyt se sitten alkaa julkaistiin 4.1.2015 klo 17.30
eli tasan kolme vuotta sitten.
Välillä olen ollut vähän turhankin innokas kirjoittamaan,
välillä taas on ollut pitkiäkin taukoja, kun olen miettinyt,
että lopetanko kokonaan bloggaamisen.


Kirjoitukseni ovat pääasiassa tätä tavallista arkielämää täällä itärajan,
rajalle alle 5 km, tuntumassa.  Seuranani päivittäin Kissa, Pikkukissa ja Koira.
Mies käy arkisin töissä ja asumme 30 km päässä kuntakeskuksesta.
Lähimmälle kaupalle ja postille on yli 25 km.
Naapurien valot häämöttää metsän ja järven takaa.


Hiljaista ja rauhallista täällä on.
Tai on ja on.
Koira haukkuu kaikkia erikoisia ääniä,
Pikkukissa kiusaa isompiaan muun tekemisen puuttuessa.
Kesällä koskiveneet ajavat aivan laiturimme päästä.
Talvisin talitintit ja närhet vierailevat ikkunan takana ja ilves liikkuu pihapiirissä.


Luonto on todellakin ikkunan takana.
Tänne "korpeen" muutettuamme, olen oppinut näkemään ympärilleni
aivan eri tavalla, näkemään pienetkin yksityiskohdat ja
nauttimaan kaikesta luonnon kauneudesta jokaisena vuoden aikana.


Olenhan minä välillä tylsistynytkin, tuntenut toivottomuutta siitä,
että kaikki läheiset ovat niin kaukana enkä tunne täältä ketään.
Olen harmitellut yksin olemistani Miehen ollessa töissä,
kaivannut jotain "järkevää" tekemistä päiviini.


Vaikka arkirutiinit eläinten, pihatöiden, uunin lämmityksen ja pikku Prinssin ja
pikku Prinsessan luona vierailujen kanssa, täyttävätkin aikaani, kaipaan välillä jotain muutakin.
Jotain sellaista, jotta tuntisin itseni tarpeelliseksi,
jotta minulla olisi joku oma juttu, oma ryhmä, oma tekeminen.
Bloggaamisesta olen saanut paljon, mutta silti kaipaisin konkreettista seuraa,
ryhmää, tekemistä. Kaipaanko minä oikeasti töihin takaisin?


Mutta kyllä näistä "elukoista" on suuri ilo.
Niille voi jutella, ettei ihan höperöksi tule.
Niistä on seuraa ja on huollettavia, josta tykkään.
Aamut alkavat siten, että ensin Kissa saa ruuan,
sitten Koira ja sitten täytän vesikupin ja alan etsiä itselleni aamiaista.
Pikkukissa jää nukkumaan sänkyyn ja heräilee vasta myöhemmin.


Alkuaikoina blogissani vieraili myös Koiraherra, Pojan perheen koira,
nyt muistaakseni kahdeksan vuotias sheltti.
Aiemmin koirat olivat kaveruksia, mutta Koiran aikuistuttua,
alkoi tulla johtajuusriitoja ja pienissä tiloissa kahden koiran tappeluilta ei voitu välttyä.
Koiraherra muuttikin sitten lasten isän luo, jossa saa yksin kaiken huomion.


Blogissa on näkynyt myös Tytön vanhempi kissa, joka on myös todellinen persoona ja
nauttii yökyläilystäni heillä.  Jo hyvissä ajoin se majoittautuu lähelleni ja
tulee sitten kanssani nukkumaan ja valtaa kyllä paikkansa sohvalla.


Tytön ja Vävyn pienempi kissa taas on arempi, mutta kyllä sekin on välillä uskaltautunut
jalkopäähän nukkumaan.
Pikku Prinssikin taisi oppia ennen ensimmäisiä sanoja kissan naukumisen.


Voi, kuinka nopeasti aika rientääkin.
Tämäkin pikku Prinssi jo juosta viipottaa ja täyttää parin viikon päästä vuoden.
Ja pikku Prinsessakaan ei ole enää pieni.


Pikku Prinsessa onkin kasvanut blogiaikana puolivuotiaasta vauvasta
kolme ja puolivuotiaaksi pikkuneidiksi. joka tässä kesäisessä kuvassa
katsoo ulos järvelle Vaarin kanssa.


Tämä syksyinen kuva taitaa olla ainoa, jonka olen itsestäni julkaissut.
Blogissani on ollut useasti juttuja kalastus- ja veneilyreissuiltamme
koskilta tai lammen jäiltä pilkkireissuilta.
Retkillä on aina eväsreppu mukana ja laavuja ja nuotiopaikkoja löytyy helposti
tältä seudulta. 


Sukkia neulon paljon, virkkaankin melkoisesti.
Blogini alkoikin Lankalaihiksesta, kun päätin kuluttaa liian suureksi
kasvaneet lankavarastoni.  Ommellutkin olen jonkin verran,
himmeleitä koonnut muovipilleistä.  Himmelien kokoamisesta tykkäänkin,
se on sellaista ajattelua vaativaa ja mielenkiintoista,
harmi vaan, kun tuttavat ja läheiset ovat jo kyllästyneet saamaan niitä lahjoiksi.


Bloggaaminen alkoi kolme vuotta sitten pääasiassa käsityöharrastuksesta ja halusta oppia uutta. Nykyisin kuitenkin suurimman osan sisällöstä ovat vallanneet Koira, Kissa ja Pikkukissa
sekä arkiset tekemiseni.
Nyt iloitsen siitä, että olen jaksanut tätä jo kolme vuotta ja
ennenkaikkea, olen saanut niin valtavasti seuraajia ja mukavia
kommentteja, jotka aina piristävät päivääni.
KIITOS! 




32 kommenttia:

  1. Kiva blogiasi a akuulumisiasi on lukea. Ei blogaaminen aina innosta ja silloin paussi paikallaan. Mutta tuli mieleeni tule mukaan meidän Teemakuun kollaasiin, siellä askarellaan ja tehdään määrätyjä kuukausiteemoja oman taidon ja inspiksen vallassa, rajoja ei ole muuta kun ei valokuvia ja soveltaa saa vaikka miten. Siinä sinulle hommaa ja mukavaa sellaista! Poikkea blogissani lukemassa lisää.

    VastaaPoista
  2. Onnea 3-vuotiaalle blogille! :) Miun blogi tulee kuukauden perässä. Kivahan näitä sin arkisia juttuja on lukea, elämänmakuisia ovat. Ja niinhän sitä sanotaan, että arkea pitää osata rakastaa, koska sitähän elämä suurimmaksi osaksi on.

    VastaaPoista
  3. Kiva postaus, kiitos tästä. Onnea 3-vuotiaalle blogille! Tästä on hyvä jatkaa. Sinulla on ihanat kaverit arjessasi. Kaikkea hyvää vuoteesi mummo.

    VastaaPoista
  4. Onnea kolmivuotiaalle blogille! Ihania kuvia ilmeikkäisistä "elukoistanne". :)
    Minä vaihtaisin kyllä työelämäni ja helsinkihässäkkäni rauhalliseen elinpiiriisi koska vain. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa ;)
      Mukavaa täällä pääkaupunkiseudulla on välillä käydä, tulin juuri iltajunalla pikku Prinsessan luo.

      Poista
  5. Ihana, kun kirjoitat tätä blogia <3 Tämä on niin kiva blogi <3 Teidän arki kuulostaa mukavalta, mutta ymmärrän hyvin, että välillä tietynlainen tylsistyminen ja yksinäisyys iskee. Onneksi eläimistä on iloa! Ja onneksi aina voi lähteä kyläilemään, jos saa tarpeekseen omista seinistä (tai vastaavasti kutsua jonkun kylään jutustelemaan) <3 Vaikka ihan lähellä ei olisi ketään, niin nopeasti nykyään matkat taittuvat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Tänään matkustin Pojan perheen luo ja ensi viikoksi on sovittu Tytön perheen luo yökyläily. Matkat on pitkiä mutta aikaahan minulla riittää.

      Poista
  6. Onnittelut yhma-ikäiselle blogillesi! Sitä on ollut kiva seurata, en varmaan ihan alkuajoista saakka, mutta yli kaksi vuotta kuitenkin. Teeskentelemätön tyylisi vetoaa meihin lukijoihin! 😊 Samoin se on itselläkin, että postaustahti ja aiheet vaihtelee elämäntilanteen ja ajan mukaan... Aina ei huvita ja sitten innostuu taas. Jatka samalla tyylillä ja itsellesi sopivalla tahdilla. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustavista sanoistasi. Oletkin yksi pitkäikäisimmistä seuraajistani.

      Poista
  7. Paljon onnea 3- vuotiaalle blogillesi💗
    Tämä oli kiva postaus, oli mukava lukea päivästäsi.
    Ihanaa alkanutta vuotta💖

    VastaaPoista
  8. Onnea kolmevuotiaalle. Kiitos itsellesi. Olen seurannut blogiasi vasta 1,5 vuotta, mutta tänä aikana olen saanut paljon iloa ja virikkeitä postauksistasi. Kaikkea hyvää sinulle, olipa päätöksesi mikä hyvänsä.

    VastaaPoista
  9. Oikein paljon onnea kolme vuotiaalle blogillesi. En kyllästy koskaan katselemaan tuota teidän kodin maisemaa, niin on kyllä kaunista.

    VastaaPoista
  10. Paljon Onnea! Kyllä tämä blogimaailma avartaa jotenkin vaikka ei nämä tuttavat täällä olekaan ihan lähellä. Ja siellä on kyllä niin kivan näköiset seuralaiset. Karvakavereista on varmaan paljon iloa. Ihanat kuvat!
    Himmelin tekoa vähän pähkäilin itekki, mut se sit unohtui kokonaan. Jospa ne pillit joskus kävelis vastaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä noista kavereista seuraa on. Ja jutellakin niille voi, kun muuta seuraa ei päivisin ole. Eipähän tartte ihan itsekseen jutella. Harvemmin kyllä vastaavat.

      Poista
  11. Voi miten mukavia eläinten kuvia. Lemmikeistä on kyllä paljon seuraa ja ne ovat uskollisia ystäviä. Minäkin haluaisin elää noin luonnonkeskellä, mutta ymmärrän kyllä jos sieltä haluaa välillä ihmisten ilmoille. Onneksi löysit tämän bloggaamisen, onhan tämä edes jonkinlainen henkireikä ;) Älä vaan lopeta kirjoittelemista.
    Kohtahan se on taas kesäkin ja silloin olisi moni valmis vaihtamaan paikkaa kanssasi, minä ainakin =) Oikein hyvää uutta vuotta sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevättä kohtihan tässä mennään ja taas alkaa enemmän tekemistäkin ulkona olla ja siten paremmin viihdynkin täällä. Mukavaa alkanutta vuotta sinullekin.

      Poista
  12. Aika vaan menee eteenpäin, täällä blogimaailmassa. :)

    VastaaPoista
  13. Paljon onnea 3-vuotiaalle! Itse teen töitä kotona, joten samalla tavalla välillä tylsistyy, kun ei ole muita ihmisiä siinä. Bloggaaminen on hauska tapa olla hieman sosiaalinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllähän bloggaaminen paljon antaakin ja pysyy ajan tasallakin uusista jutuista.

      Poista
  14. Onnea 3-vuotiaalle blogille.
    Minäkin olen todella yksinäinen, elämässäni ei ole ketään ihmistä, perheenjäsenten lisäksi. Siksi yritän jaksaa jatkaa tätä bloggailua, niin saa aikuista seuraa.
    Oikein mukavaa alkanutta viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Mukavaa alkanutta vuotta sinulle ja kiva kun jatkat bloggaamista.

      Poista
  15. Onnea 3-vuotiaalle.No on sinulla ainakin lemmikeistä seuraa :) toivottavasti en itse ala mökkeentymään, kun en ole enää töissä. Olen kyllä viihtynyt hyvin , enkä ole kaivannut töihin :) mukavaa alkanutta viikkoa sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla nämä olosuhteet "kannustaa" mökkiintymistä.
      Hyvää tätä viikkoa sinullekin!

      Poista
  16. Onnea kolmivuotiaalle blogillesi täältäkin.

    VastaaPoista