Värikästä syksyä

Kyllä syksykin on kaunista aikaa.

Vaikka yöpakkasia ei vielä ole ollutkaan, niin syksyn värit ovat jo luonnossa.

Niitä oli pakko myös tuoda sisälle piristämään sadepäiviä.

Sateisista päivistä huolimatta Koiran kanssa on ulkoiltava

ja raikastahan ulkona nyt on liikkua.

Koira haukkui ensimmäisellä kerralla sateenvarjoa, kun sen pitkästä aikaa otin käytöön

sadetakin sijasta.

Aamulenkeillä on ollut sadunomaista utua.

Syksyn värit ovat niin monenlaisia ja monissa kohdin.

Syksyn tullen myös mansikkani ovat innostuneet kasvamaan.

Kun nyt vain talvehtisivat hyvin, niin ensi kesänä saisi omia mansikoita maisteltaviksi.

Nyt kun ei enää marjoja siivota keittiön pöydän ääressä, niin uskalsin laittaa

tämän jo elokuussa ostamani liinan pöydälle.

Sopii hyvin harmaisiin penkkeihin ja ikkunan pieliin.

Tänä kesänä järven vesi on ollut korkealla koko kesän.  

Vasemmalla näkyy isosta rantakivestä vain pieni huippu,

monesti kivi on kokonaan esillä.

Ehkä ensi talvena meilläkin vesi riittää kaivossa.

Syksyn tapahtumiin kuuluu myös Syysmarkkinat entisessä kotikaupungissani Joensuussa.

Kävin siellä  Tytön ja pikku Prinssin kanssa.

Markkinakauppiaita oli normaalia vähemmän, liekö sateinen sää haitannut.

Viipurin rinkeli, lohipiirakan pala ja metrilakua tuli ostettua.

Samalla reissulla kävimme tutustumassa myös Perheentaloon.

Mummo tietenkin huomasi monet virkatut työt ja napein koristellun kuumailmapallon katosta.

Värikkäitä syyspäiviä kaikille!