Tavoite 2 toteutuminen lokakuu 2016

Eipä ole paljoa sanottavaa säästötavoitteen osalta.  Sain sen 50 euroa säästöön ja selvisin taas kirppisten ja Miehen avulla, mutta kun on pienet tulot, niin myös ne pienet menot rasittavat liikaa.

Tässä kuussa oli kiinteistöveron toinen osa maksussa, samoin sähkömaksu.  Junalippuihinkin meni rahaa kuten myös eläinten ruokaan ja lääkkeisiin eli kaikkeen  mihin yleensäkin.  Kaikki nuo ovat myös tarpeellisia, junaliputkin, jotta pääsen pikku Prinsessaa katsomaan.

Turhaksi tavaraksi voisi luokitella kalliin kalenterin, josta nyt yritänkin päästä eroon.  Kun olin saanut kirppikseltä rahaa, ajattelin ansainneeni jotain itselleni.  Yhdessä blogissa näin ihanan Unelmieni vuosi kalenterin ja tilasinkin sen heti itselleni.  Olen sitä nyt ihaillut tuossa kaapin päällä ja miettinyt, että miksi ihmeessä sen ostin, kun sehän ei edes mahdu mihinkään käyttämiini laukkuihin.  

Kalenteri maksoi 39 euroa ja postikulut 5 euroa, nyt jos joku sen haluaa, niin saa 37 eurolla postikuluineen, laita vaan sähköpostia tulemaan, jos haluat ihanan (minulle liian ison ja kalliin) kalenterin itsellesi edullisemmin.  (Muokattu 12.11. Kalenteri lähti eilen uuteen kotiin, hyvä niin)

Se taas tässä kuussa tuli todetuksi, että kun menotkaan eivät ole suuria ja suurinpaan osaan menoista ei pysty itse vaikuttamaan (laina, verot, sähkö, lääkkeet) niin säästöjen pitää tulla niistä pienistä jutuista.  Ruokakuluja pitää tarkastella tarkemmin, ainakin välttää ostamasta ylimääräistä, eläinten ruokiinkin pitäisi jostain löytää säästöä, mutta se voi kyllä koitua sitten lääkärikuluina.  Koiran vatsa saatiin juuri rauhoitettua ja syö kallista erikoisliikeruokaa eli Royal Canin kuivaruokaa, jota on syönyt ihan pennusta alkaen ja se sopii vatsalle.  Sitä ei oikein uskaltaisi vaihtaa.  No, onhan sitten nuo omat menot.  Mitään turhia ei pitäisi olla.  Toisaalta, mielen virkeyttäkin pitää ajatella ja tekemistä itselle löytää vaikkapa ostamalla sukkalankoja tarjouksesta.  Jokaisella asialla on myös se toinen puoli.  Mites se sanonta menikään, suo siellä, vetelä täällä.

Tavoite 1 toteutuminen lokakuu 2016

Tavoite 1 suhteen lokakuu ei mennyt hääppöisesti.  Paino tippui, tippui siis juuri ja juuri, 100 g.  Verensokerikin oli korkeampi 6,9, mutta se saattaa johtua myös flunssasta.  Lauantai-iltana alkoi käsityömessuilta palatessa tuntua, että nyt flunssa iskee.  Aivastutti ja kurkku oli kipeä.  Eilinen menikin sitten pääsääntöisesti lepäillessä pienessä kuumeessa.  Tänä aamuna olo edelleen kurja.  

Mitään suurempia ei jaksa puuhata ja mieli vetää punkan pohjalle.

Mutta tuohon painon pudotukseen.  Tiedän syyn.  Vaikka näin syksyllä onkin tullut syötyä kiitettävästi marjoja, kasviksia ja hedelmiä, niin olen myös palannut viikonloppuiseen karkkisyöpöttelyyn (karkkipäivään - karkkiviikonloppuun). Tänä aamuna tuossa katselin lintujen iloittelua uudella energiapötköllä ja mietin miten kalliiksi tulekaan niitä ruokkia koko talvi, kun syövät kaksi tuollaista kolmen euron pötköä viikossa.  Kolme euroahan on suurinpiirtein karkkipussin hinta. Siitä se ajatus sitten lähti.  Eli jos jätän karkit ostamatta, niin linnut saavat energiansa ja pärjäävät talven yli ja ovat sitten keväällä syömässä pois itikoita pihapiiristämme.  Eikös se olisi aika hyvä syy jättää karkit ostamatta ja ostaa niillä rahoilla linnuille ruokaa.  Itsellekin tulisi siitä hyvä olo myös fyysisesti.  Verensokerikin kiittäisi.  Joulun aikaan aion kyllä syödä suklaata, maltillisesti, mutta noi muut karkit voisi  jättää pois myös viikonlopuilta.  

Yritän ainakin.

Lankalaihis lokakuu 2016

Vaaleanpunaiset lasten villasukat Novita Nordic Woolista ennättivät vielä valmistua lokakuun puolella.  

Nyt onkin käytetty nämä vaaleanpunaiset langat loppuun. 

Sain myöskin tehtyä viime Helsingin reissullani ostamistani Lovikka langoista lapaset mukaellen Lovikka lapasten ohjetta.  Nämä miesten kokoiset lovikat päätynevät Kuopukselle.  

Harmittaa, kun myyjä väitti, ettei kahdesta kerästä tule lapasia ja ostin sitten kolme, nyt minulla on kaksi pientä jämälankakerää sekä yksi kokonainen.  Ehkä niistä saa vielä lasten lapaset tehtyä.  Yleensäkin harmittaa aina, jos jää yksittäiskeriä, etenkin tällaista erikoislankaa, mutten uskalla ottaa aina riskiäkään, kun lankakaupat ovat niin kaukana.

Lokakuussa tuli neulottua todella monet sukat ja lapaset.   Osa oli pieniä lasten lapasia ja sukkia, toisaalta sitten vastapainona miesten lapasia ja koon 46 villasukkia.   Kokeilin viime viikolla kirppiksellä miesten villaukkien menekkiä ja se yllätti positiivisesti, isot koot menivät mukavasti kaupaksi. 

 Lasten sukat ja lapaset eivät niinkään kelvanneet.

Tämän kuun lankalaihistulos oli kulutuksen osalta 1100 g/1965 m ja ostoja oli myös reilusti eli 800 g/1238 m.  Nettokulutukseksi jäi 300 g/727 m.  Näillä näkymin pitäisi saada lankavarastot kulutettua melko tarkkaan vuoden loppuun mennessä puuvillalankoja (kesälankoja) lukuunottamatta.

Taikasormet Joensuussa

Kävimme eilen Tytön kanssa Joensuun Taikasormet käsityömessuilla ihastelemassa,
 ostamassa ja hakemassa ideoita.

Tietenkin myös lasten vaatepaikat piti tutkailla, mutta melko kalliilta vaikuttivat meidän mielestä,
vaikka kaikki olivatkin kotimaista laatua.

Askartelutarvikkeita oli monessa paikassa.  Näitä papereita minulla taitaakin olla vielä viime vuodelta varastossa.

Lasihimmeleitä oli myös monessa paikassa ja lasiputkia myynnissä.  Luulin, että suurin villitys näiden osalta olisi jo ohi, mutta ei siltä vaikuttanut.

Taitokeskukseltakin löytyi pillihimmeleiden tarvikepaketteja.  Pitkään hypistelin näitä, alla oleva uusi malli kiinnosti, mutta jätin sitten ostamatta.  Pillejä löytyy jo ennestään ja varmaan tuon mallinkin jostain löytää.

Makrameeta olen jo odotellut, mutta näin niitä vain Taitokeskuksen osastolla.
 Tuollaisen voisi ottaakin omaankin kotiin.

Lasimosaiikkia emme kumpikaan ole harrastaneet, mutta ihastuimme pieniin minikuusiin, johon löytyikin edullinen, kaikki tarvikkeet myös liiman sisältävä paketti alle viiden euron.

Heijastin kangasta oli ostoslistallani ja löysinkin sitä myös mustana.  Nappasin myös monessa blogissakin jo näkyneen idean mukaani.

Luonnonmateriaaleista tehtyjä kransseja ja koristeita oli myös muutamilla osastoilla.  Tyydydyin ostamaan vain kartion, käpyjähän on jo valmiiksi kerättynä.  Tuollainen valmis käpykartio maksoi 35 e.

Paperinarutyöt näyttivät myös pitävän pintansa edelleenkin.  Nyt näkyi neliön lahjapaketin oloisia valojuttuja.

Hauskin juttu löytyi ihan lopussa.  Sohvakankaiden ja-täytteiden jämistä tehdyt eläinrahit.  Todella hyvin tehtyjä, napakoita, niiden päällä voi vaikka istua.  Lapsille rahi toimii monen mielikuvitusleikin osana.  Vasemmalla näkyvä violetti keltahäntäinen hiiri lähti Tytön ja Vävyn kotiin.  Itse ollisin voinut ottaa raidallisen villisian, mutta tila-ahtaus kotonamme ei sitä kyllä sallinut.  Näitä tuotteita löytyy seuraavan kerran Tuomaan markkinoilta Helsingistä.  Niin ja hinta hiirelle, 45 euroa, oli kyllä halpa laatuun nähden.

Taikasormet messut ovat juuri sopivan kokoiset messut meille.  Jaksoimme kiertää käsityöalueen ja osan myös antiikkimessujen alueesta.  Tarvittavat ostokset saatiin tehtyä ja sitten olikin jo nälkä.

Messuille mennessäni ostoslistalla oli styroxkartio ja heijastin kangasta.  Mukaan lähti lisäksi kaksi kerää ihanan pehmeää alpakkalankaa, a 2 euroa, lasimosaiikkiminikuusi, pieni piparkakkumuotti, korttijuttuja  kokeiluun ja lämpimät nahkahanskat.  Minun on vaikeaa löytää tarpeeksi lyhytsormisia nahkahanskoja, nyt sellaiset löytyivät ja vieläpä kotimaiset ja lämpimät villavuorelliset.  Kuvasta puuttuu yksi ostos, joka on joululahjasalaisuus.  Yllättävän paljon meni pienistä ostoksista huolimatta rahaa, 

kirppismyynti tuotti viime viikolla juuri tarvittavan määrän.

Päivä oli todella kiva ja vielä jäi odotettavaa eli askarteluilta Tytön kanssa pikkukuusien parissa.

Tänään sitten olen lepäillyt ja tuskaillut alkanutta flunssaa.

Ukinpoika

Junamatka menee aina nopeasti joko neuloen tai lukien.  Viimeksi paluumatkalle olin varannut uuden kirjan Ukinpoika, Saija Nissinen, Atena kustannus 2016.  Kirja tempaisi mukaansa niin, että matka meni todellakin hujauksessa.  Kaikkia eväitäkään en muistanut syödä ja vasta Lappeenrannan kohdalla tajusin ulkona olevan lumisen maiseman.  

Kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleeksi.

Kirjan teki mielenkiintoiseksi myös se, että osa paikoista oli tuttuja itäisen Suomen koskimaisemia. Tarina kertoo kolmen sukupolven tarinan ja piti otteessaan yllättävään loppuun saakka.  

Tarina alkaa vuodesta 1972, joten ajan tapahumat oli helppo kuvitella mielessään.

Mielestäni tarina oli hyvinkin todellisen oloinen.  Sellaista se ennen oli ja nyt on.

Paljon jäi mieleen pyörimään ajatuksia vielä moneksi päiväksi.  Tykkäsin.

"Ukinpoika saattaa sankarimuistot törmäyskurssille jokikylän salaisuuksien kanssa.  Patoihin taipumattomista ihmiskohtaloista rakentuu kolmen sukupolven upea, psykopoliittinen saaga.  Teos kysyy, miksi lapsen pitää valehdella aikuisen puolesta.  Onko omalle lapselle pakko antaa anteeksi?  Miten ehtymättömiä ovat ihmisen omat voimavarat?"

Linnut ja minä

Voi minun ihanaa sammalpalloani.  Linnut luulivat varmaankin, että kyseessä on siemenpallo ja nokkivat sen ihan pilalle sillä aikaa, kun olin poissa kotoa.

Siihen ne olivat nokkineet sammaleet terassin lattialle.

Samoin oli käynyt sammalkranssieni, joskin ei aivan niin pahasti kuin pallon.

Sammalpallon lopun vein suosiolla roskikseen, en alkanut sitä pakkasessa purkamaan.  Kranssin olin ajatellut viedä Miehen isän haudalle Pyhäinpäivänä, joten korjaisin sitä kuusen havuilla.  Toinen, vähemmän vaurioitunut, saa kelvata sellaisenaan.  Asettelee sen sitten vain huolellisemmin paikoilleen.

Ei siitä nyt järin kaunis enää tullut, mutta sormet olivat jo ihan jäässä tätäkin tehdessäni.  Sisälle en viitsinyt sammalkranssia viedä, siitä kun karisi sammalta lintujen sitä nokittua.

Kuusen havuja kävin lähimetsästä.  Luonto oli niin puhtaan kaunis, että tuntui ihan likaamiselta astella siellä ja jättää jalanjälkiä lumeen.

Tarjosin sitten linnuille vaihtokauppaa.  Ostin kaupasta niille energiajättipötkön ja ripustin sen läheiseen koivuun.  Jos te jätätte minun työt rauhaan, lupaan tarjota teille talven herkkupötköjä.

Ensin linnuista kiinnostui Kissa.  Se tyytyi katselemaan niitä ikkunan takaa.

Pikkukissa ei tyytynyt ikkunan takaa tarkkailuun vaan meni aivan puun alle.  Se ei ymmärtänyt, että se suojaväri, joka häntä kesäisin auttoi maastoutumaan luontoon, näkyy selvästi lunta vasten.  Linnut kävivät vain pudottelemassa lunta koivun oksilta kissan päälle.

Lopulta uteliaisuus voitti Koirankin.  Yllätin sen nuuskimasta koivun juurella.  

No, onpahan nyt linnuista sitten meille kaikille iloa.  

Jos vielä jättäisivät minun askarteluni jatkossa rauhaan.

Vege

Tilasin ja sain Vege -ruokaa, nyhtökauraa & härkistä - kirjan (Kati Jaakonen, 2016, readme.fi) 

juuri ennen viime kertaista Helsingin reissuani.  Tiesin, että Miniä ilahtuisi tästä.

Pojan perheessä käytetään kasviksia todella paljon, vietetään lihatonta lokakuuta yms.  Kirjan ohjeet ovatkin hyviä juuri heille, vegaanisia ne eivät ole, koska sisältävät maitotuotteita, munia ja hunajaa.

Kirjassa ohjeita on 50, kaikki helposti toteutettavissa.  Katsoimme nimittäin Miniän kanssa, että raaka-aineluettelo on sellainen, ettei niitä tarvitse lähteä mistään erikoiskaupasta ostamaan.

Reseptejä löytyy pitsasta, salaattiin, pataruokiin ja leivonnaisiin.

Monia kivoja ohjeita toteutettavaksi milloin vain.

 Itse mietin, että voihan ohjeita toteuttaa jollain muillakin kuin härkiksellä tai nyhtökauralla.  Meillä näitä uutuuksia ei nimittäin vieläkään kaupasta löydy.  MiFua olen kerran nähnyt tuon suuremman kaupan kylmähyllyllä.  Poika kävi heidän todella loisteliaassa ruokakaupassa, jossa jo keväällä oli nyhtökauran koe-erät myynnisä, jolloin minäkin sitä ensi kertaa sain maistella.  Nyt sielläkään ei nyhtökauraa ollut.  Poika kertoi, että edelleen sen myynnissä on ostorajoituksia, ei taida toimittaja pystyä vastaamaan kysyntään vieläkään.

Kirjan ohjeethan käyvät siis myös Härkiksestä  tehden.  Me teimme kuitenkin kasvispitsaa ilman sitä saamatta jäänyttä nyhtökauraa sekä lisukkeena uunikasviksia, joita minun teki mieli pitkästä aikaa. 

Kasvisten maustamiseen ja valmistukseen otimme vihjeitä Vege kirjan paahdettuja punajuuria ja nyhtökauraa ohjeesta.

Toisena päivä teimme pastakastiketta MiFusta.  Ihan hyvää.  Minusta se kyllä maistui edelleen raejuustolta.  Uskon kyllä, että kirjasta on monta kertaa vielä iloa.  Sitä on kiva selailla, saada ideoita, vihjeitä ja tehdä enemmän kasvispainotteista ruokaa.  Pitkästä aikaa ruokakirja, josta tykkäsin todella.

Reissukäsitöitä

Alkuviikon reissun aikana  virkkasin iltaisin vanhaa liinamallia.  Mallina toiminut sininen pikkuliina on noin 40 vuotta vanha.  Silloin lukioikäisenä virkkasin todella paljon, myös naapureille.  Poika ihmetteli, että mitä noilla pikkuliinoilla oikein tehtiin.  Niitähän pidettiin sohvapöydillä, lipastojen päällä yms.  Lankana tuossa sinisessä on Säterin viskoosilanka, jota äiti tilasi jostain erivärisinä kartioina.  Sitä samaa lankaa löytyi pari vuotta sitten Miniän äidin lankavarastoista.

Halusin kokeilla, vieläkö onnistuisi tuo silloinen suosikkimallini.  Otin reissuun lähtiessäni valkoisen puuvillalankakerän mukaani ja tein mallin mukaan.  Lanka riittikin viimeistä kerrosta vaille valmiiseen työhön.

Jos haluat virkata ko. mallisen liinan, se kyllä onnistuu näiden kuvien perusteella.  

Aloituskerrokseen tein 20 kjs ja siihen 40 pylvästä.  

Kiinteitä silmukoita on tuossa 13 ja ne vähenevät joka kerroksella aina kahdella 

eli 13-11-9-7-5-3-1

Ketjusilmukoita kiinteiden silmukoiden molemmin puolin tein 10.

Menomatkalla tekemiini lapasiin pikku Prinsessa halusi minun "liimaavan" hapsulankaa.  Termit eivät aivan vielä ole hänellä hallussa ;)  Valmiista lapasista tarkisti heti, että onhan siilillä silmät ja suu.

Maanantai-iltana ennätimme kirjastoreissulla käväistä Lankamaailmassa.  Katselin vähän tarvikkeita ja lankoja joulukalenterivaihtoa varten.  Niistä kuvia myöhemmin joulukuussa.  Ostin kuitenkin tarjouksessa ollutta Lovikka lankaa, lapasia varten tietenkin.