Pielisen autolautalla Kolille

Keskiviikona eli Miehen kolmantena lomapäivänä vietimme alkuviikon aherruksen jälkeen kunnon lomapäivää.  Lähdimme Autolautta Pielisellä risteilemään Kolille ja takaisin, ilman autoa.

Saavuimme satamaan hieman aikaisessa, mutta onneksi perämies oli Miehen tuttuja ja pääsimme laivaan ensimmäisinä.

Vaikka autolautta on liikennöinyt jo 38 vuotta Lieksa-Koli väliä, niin Mies oli ensi kertaa mukana.  Itse olen kerran työtehtävissä ylittänyt Pielisen ko. aluksella.

Laiva on tullut reitille Norjasta vesiteitse ja Pieliseltä on aikoinaan siis liikennöitykin merille saakka.  Autolautta on vanha, mutta ihan viihtyisä ja nuori henkilökunta ystävällistä.

Laivan kuulutusten mukaan Pielinen on yksi suurimmista järvistämme.  Pituutta sillä on yli 100 km ja leveyttäkin keskimäärin 35 km.  Keskisyvyydeksi jää 10 m, vaikka syvimmillään järvi on 60 m.

 Vesi oli ihanan sinistä ja aurinko paistoi.  Pieni tuulen vire kannella sai kuitenkin ilman sidettäväksi.

Oli leppoisa olo.

Pielisellä on reilut 1000 saarta ja kesämökkejä näkyikin monessa saaressa.  Osa saarista kuuluu Kolin kansallispuistoon.

Kolin rinteet järveltäkin katsottuina olivat aika mahtavat.

Koska autolautta ajoi melko hitaasti, ennätti pienempi ja nopeampi kantosiipialus ohittaa aluksen parikin kertaa.

Mikä olisi suomalaisempaa kuin järvi, sininen taivas, Suomen lippu ja kansallismaisemat.

Kolin satama on pieni ja siellä pysähdys oli vain parikymmentä minuuttia eli sen verran, että Pielisen ylittäneet autot poistuivat laivasta ja uudet tulivat tilalle.

Kolilta autolautalle tuli neljä koiraakin.  Mietimme, miten oma Koiramme olisi käyttäytynyt korkealla liukkaalla kannella.  Ei olisi liikkunut mihinkään ;)

 

Autolautalla on pieni kahvio a-oikeuksin.  Kahvit kahvileipineen olivat herkulliset ja maistuivat ulkoilmassa kuten myös janojuomakin.

Lieksan satama järveltä katsottuna oli kaunis.  

Kaiken kaikkiaan mukava, leppoisa reissu.  Sääkin suosi ja tuntui kuin olisi käynyt pitemmälläkin.  Oikeaa lomaa siis. 

Tämä kyltti pienen metalliarkun päällä jäi arvoitukseksi.