Pari päivää sitten Koiran 4-vuotissyntymäpäivänä kerroinkin jo, että Koira on lihonut. Ja koko vuodenhan olen jo itse yrittänyt painoani pudottaa. Nyt sitten pitäisi alkaa lenkkeillä enemmän Koiran kanssa, mutta kun se omakin kunto on olematon.
Olen aina ollut ei-liikunnallinen. Lapsena maalla tuli huomaamatta sitä arkiliikuntaa. Koulumatka oli 2,5 km suuntaansa ja se tehtiin pyörällä, suksilla tai jalan koko lukuvuosi. Harvassa oli ne kerrat, että olisi päässyt jollain kyydillä. Kesäisin taas maalaistalossa oli aina kaikenlaista puuhaa, välillä liiaksikin asti. Silloinhan heinätkin vielä seivästettiin pellolla yms.
En ole koskaan innostunut mistään ryhmäliikunnasta, en ole löytänyt itselleni sopivaa palloilulajia tms tai en ole innostunut mistään yksilöliikunnastakaan. Ennen kaupungissa asuessani pyöräilin paljon, nyttemmin kävelen jonkun verran. Joskus kävin tuttavan kanssa kuntosalilla, mutta sekin jäi kun yhteistä aikaa ei työssä käydessäni tuntunut löytyvän. Vesijumpassa kävin viime talvena puolenkymmentä kertaa, en oikein päässyt ryhmään mukaan.
Nyt sitten pitäisi löytää meille yhteinen Personal Trainer, joka opastaisi mummoa ja Koiraa liikunnan pariin. Liikunnan, joka saisi innostumaan. Voidaan me tietenkin jatkaa pelkkää kävelyäkin, mutta suuremmissa määrin ja pitemmän päälle se varmasti alkaa tympäistä.
Agility on poissuljettu laji, Koira pelkää esteitä.
Jäljestämään ei rodusta ole.
Kunnon kohotus tulisi aloittaa nollasta vähitellen, ettei heti tulisi tympääntymistä.
Kuka ottaa haasteen vastaan ja alkaa Personal Traineriksi meille?
Niin on mullakin toi liikunta sellaista pakkopullaa. Nyt en terveydellisistä syistä pyty paljoa kävelemään, enkä pyöräilemään. Mutta jospa saisin apua syksyllä tuohonkin asiaan. Vesijumpassa olen käynyt yli 10 v. kerran viikossa.
VastaaPoistaKotijumppa on pakollista, jos näin vois sanoa, mutta ei sekään joka päivä .( :(
Ja kun ikää tulee lisää, niin huomaan miten jäykemmäksi sitä tulee. Jotain tarttis tehrä. Itse kunkin.
VastaaPoista