sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Tavoite 2 toteutuminen heinäkuu 2016




Tavoitteen 2 tarkoitus on säästää rahaa, välttää turhia ostoksia ja saada siten kerättyä vähän säästöä 
eli 50 euroa kuukaudessa.
Heinäkuussa tavoite toteutui vaikka pelkäsinkin toista.  OP Mobiilin mukaan tulot-menot olivat heinäkuun osalta 53,94 euroa.  Tähän vaikutti se, että esim Viipurin matka hotelleineen oli jo etukäteen maksettu.  Ruokakuluja oli jakamassa myös lomailevat lapset.  Turhia ostoksia tuli tehtyä vain lomareissulla ja nekin olivat vielä kohtuullisia. Käytimme myös hyödyksemme saamiamme tarjous- ja alennuskuponkeja esim. ruokailuissa ja risteilyllä.
Ensi kuussa onkin sitten tulossa iso kasa laskuja.  Saas nähdä miten silloin käy.

Lankalaihis heinäkuu 2016




Sain kun sainkin tämän toisen ympyrän valmiiksi vielä heinäkuulla.  Tähän virkkasin vihreä- ja sinisävyiset puuvilla- ja bambulangat, mukana myös harmaata ja mustaa.
Halkaisija on noin 50 cm.
Lankalaihis tässä kuussa meni juuri ja juuri kulutuksen puolelle.  Onneksi. Pienistäkin virkkaustöistä kertyy kulutusta, kun niitä on monia.  Nämä ympyrävirkkaukset kuluttivat myös mukavasti lankavarastoa.  Ostot olivat harkittuja, tiettyyn työhön varattuja lankoja, jotka sain kolmenkymmenen prosentin alennuksella.  Syksylle on nyt lankoja jo valmiina, kun neulominen taas alkaa.


Tavoite 1 toteutuminen heinäkuu 2016



Heinäkuu on mennyt lomaillessa, siis muiden lomaillessa mummokin pitää lomaa eläkkeellä olosta.  Lomakuussa ei syömisiä tule niin tarkasti mietittyä, herkkuja tulee enemmän, mutta toisaalta liikuttuakin tulee enemmän.  Säännöllinen ruokailu- ja unirytmi ei toteudu.  Silti tämän kuukauden tulos oli hyvään suuntaan.  Painon pudotusta oli vain 0,4 kg, mutta oli kuitenkin edes jotain.  Sokerien suhteen menikin sitten paremmin eli paastoverensokeri oli tänä aamuna mitattaessa vain 6,8.  En muista milloin se olisi ollut noin alhaalla.  Taitaa siitä olla jo useampi vuosi.
Tämä viimeisin tablettilääkkeen lisäys taitaa tehota.  Elokuussa, jos vielä saisi palautettua parempaa ruokailurytmiä ja terveellisempiä ruokavaihtoehtoja, niin voisin jopa päästä lähelle tavoitetasoa.
Olen tuon muutoksen kyllä huomannutkin arjessa.  Olo on virkeämpi ja jaksan tehdä paremmin asioita.  Innostuneempikin olen.  Eli nyt on myönteinen kierre päällä.  Innostuneisuus, jaksaminen ja virkeys saavat taas aikaan enemmän liikettä ja edelleenkin pitäisi arvot laskea.  Näin positiivisissa tunnelmissa ensi kuuta kohti.



lauantai 30. heinäkuuta 2016

Kyllä jotkut osaavat olla raivostuttavia



Käytiin illalla Tytön ja Koiran kanssa lenkillä Vävyn ja Miehen ollessa kalassa.
Nähtiin ihanan värisiä sieniä sekä myös pelottavan näköinen tienviitta läheiselle mökille, jonne on tullut uudet omistajat. Liekö hirven vai hevosen kallon osa.


Harjutien päässä on jo kauan ollut omatekoinen yksityistie kyltti.  Olemme tätä aina ihmetelleet, kun tämä tie on "meidän" tien loppupää ja tiellä ei ole hoitokuntaa eikä tämä rajoitettu tien pätkä edes ole näiden kieltokyltin laittaneiden tontillakaan vaan Tornatorin mailla.


"Jokamiehenoikeudella tapahtuvaa yksityistien käyttöä (jalankulku, pyöräily, hiihtäminen, ratsastus) ei yleensä saa kieltää eikä liikennemerkein yksityisteillä edes rajoittaa.  Toki liikenneturvallisuussyyt saattavat mahdollistaa jokamiehenoikeudenkin rajoittamisen"
 Suomen Tieyhdistys; Yksityisteiden tien käytön pelisäännöt


Nyt tielle oli aseteltu puita poikittain noin metrin välein sekä havuja ja risuja sekä tämä metallinen terävä pellin pala.  Koirakin sitä ihmetteli. 
Tytön kanssa siirsimme osan läheisen puun viereen niin ettei siihen joku eläin tai ihminen vahingossa astu.  Kyllä ihmiset ovat ihmeellisiä rajoittamaan toisten oikeuksia ja ylivarjelemaan omaa yksityisyyttään.  Tuollaiset, jotka eivät siedä heidän tonttinsa ulkopuolellakaan kenenkään liikkuvan, voisivat mennä niin korpeen, ettei siellä kukaan liikkuisi ja ostaisivat niin ison tontin, että heille riittäisi yksityisyyttä.  Suututtaa tuollainen toisten oikeuksien rajoittaminen ja kulkemisen hankaloittaminen.

Onko tää joku Murphyn laki vai?



Tilasin nimittäin Lankamaailmasta lankoja tulevaan projektiini, kun ne sattuivat nyt olemaan kesäalessa -30 %.  Kävi sitten niin, että sainkin 4+4 ExtraFine merino 120 lankaa, mutta yksi todella upean värinen lanka; 
Unisono Color 100g Zitron puuttui paketista.
Laitoin ystävällisen viestin verkkokauppaan, jossa kiitin paketin nopeasta toimituksesta, mutta kerroin yhden vyyhdin puuttuvan ja pyysin lähettämään sen.
Sainkin heti vastauksen, jossa epäiltiin sen pudonneen postiin, koska lähettäjä muisti pakanneensa tilaukseni, koska lankojen upeat värit olivat kiinnittäneet pakkaajan huomion.
No, paketti saapui ehjänä, joten en voi oikein postiinkaan valittaa.
En voi mitenkään todistaa langan puuttumistakaan, joten ajattelin tilata uuden vyyhdin ja kärsiä tappion.  Harmi vaan, sitä väriä ei enää verkkokaupassa olekaan.  Miksi minulle sattuu aina näin?
Nyt sitten toivon, että ensi kerralla pikku Prinsessan luona vieraillessani, löydän sitä Lankamaailman Oulunkylän kaupasta.


Kirppari alkoi



Sinne ne nyt jäi.  Kirppiskamat.  Ensimmäinen asiakaskin  näyttää jo tutkailevan myyntipöytääni.  Vielä pitäisi omaa vaatekaappia käydä läpi, vaikka joitakin vaatteita jo myyntiin sainkin. Kukkasomisteisia Riekerin balleriinoja olen säästellyt pitkään, mutta kun ovat pikkaisen liian pienet, niin ei niitä tule pidettyä.  Pakko luopua.  Vielä piti kuitenkin viimeinen katse luoda ulko-ovelta. 
Eilen sain järjesteltyä liinavaatekaapinkin ja samalla sieltäkin lähti tavaraa pois.  Vaatekaapin järjestely on jäänyt viimeiseksi, ehkä siksi, että vaatteista on vaikeinta päättää mistä luopuisi.  Nyt kuitenkin yritän olla tiukkana ja luopua niistä "ehkä joskus tarvitsen", "tämä oli kalliskin", "tässä on kiva kuosi", "tämän halusin ostaa", mutta joita en sittenkään ole käyttänyt.


perjantai 29. heinäkuuta 2016

Kultainen bambuliina



Tiskirätti tai pöytärätti, enemmän tällä ruokapöytää ja tiskipöytää pyyhitään kuin käytetään tiskatessa. Vielä oli vajaa kerä bambulankaa jemmassa ja tein siitä niin ison kuin sain, 65 silmukkaa ja 3,5 bambupuikot, riitti noin neliöön.  Parhaimmaksi käytössä olen kokenut helmineuleen, siinä on sopivasti pieniä "nystyröitä", joilla tahratkin irtoavat herkästi.
Käytän nykyisin pelkästään näitä neulottuja tai virkattuja bamburättejä sekä keittiössä että siivotessa.  Harmi vaan, kun ne vain paranevat useammasta pesusta ja uusia ei välttämättä tarvitsisi.  

Tanssit vaikka et osaa



Hetki vielä ja sitten räjähtää.  Junalla Lieksaan saapunut Olavi Uusivirta osaa ottaa yleisönsä.
Ja sitä yleisöä riitti,  Vaskiteltta ihan täynnä ja tunnelma nousi teltan kattoon ja sen läpi yöhön.
Bändiä oli vahvistettu kolmella "vaskimiehellä" vaskiviikkoon sopivaksi.


Puku päällä alkoi ja loppui ilman paitaa.  Vuosi sitten näin Olavi Uusivirran ensi kertaa livenä ja nyt kun tarjoutui mahdollisuus uusintaan, niin tottakai mentiin.  Vävyn vanhemmat saapuivat meille jo hyvissä ajoin illalla, saunottiin ja grillailtiin ja sitten huristeltiin kaupunkiin.


Olavi Uusivirta ei tälläkään kertaa tuottanut pettymystä.  Mahtava energia ja tilan haltuun otto.  Miten ihmeessä hän jaksoikin hyppiä ja pomppia ja laulaa yli puolitoista tuntia yhteen menoon. 
Menkää ihmeessä katsomaan ja kuuntelemaan, siitä tulee itsellekin hyvä ja energinen mieli.


torstai 28. heinäkuuta 2016

Kokemusasiantuntijakoulutus


Turkoosimekkoinen tyttö ja kultapallo, 2013 Tarja Malinen
 Kyllä sitä tuntee itsensä surkeaksi ja epäonnistuneeksi aina jälkeenpäin.  En edes muista milloin olisin ollut jossain haastattelutilanteessa tai pyrkimässä johonkin.  Nyt laitoin hakemuksen kokemusasiantuntijakoulutukseen ja pääsin haastatteluvaiheeseen.  Hakemuksia oli tullut 135 ja niistä oli kutsuttu haastatteluun 30, joista sitten vain 12 valitaan.
Nyt tuntuu siltä, etten tule pääsemään.  Olin niin lukossa haastattelussa, enkä saanut sanotuksi sitä, mitä olisin halunnut. Minulla ei myöskään ole sairaalakokemusta sairauteeni liittyen ja muutenkin "yksipuolinen" sairaskertomus.  Ehkä minä en sitten ole oikeanlainen edes tehtävään.
Kuitenkin toivon, että pääsisin.  Koulutus olisi vain joka toinen viikko yksi ilta, joten se ei rasittaisi liikaa ja käytännön järjestelytkin onnistuisivat, kun voisin yöpyä tarvittaessa Tytön ja Vävyn luona.
Reilut kaksi viikkoa pitää jännittää, sitten valinnat on tehty.  Jos en nyt pääse, aion hakea uudestaankin, koska koen, että minulla olisi jotain annettavaa kokemuksieni perusteella.


Vieläkin muistuttelen


Käsityökirja arvonta käynnissä blogissani.  
Muista käydä osallistumassa täällä

Pielisen autolautalla Kolille



Keskiviikona eli Miehen kolmantena lomapäivänä vietimme alkuviikon aherruksen jälkeen kunnon lomapäivää.  Lähdimme Autolautta Pielisellä risteilemään Kolille ja takaisin, ilman autoa.
Saavuimme satamaan hieman aikaisessa, mutta onneksi perämies oli Miehen tuttuja ja pääsimme laivaan ensimmäisinä.


Vaikka autolautta on liikennöinyt jo 38 vuotta Lieksa-Koli väliä, niin Mies oli ensi kertaa mukana.  Itse olen kerran työtehtävissä ylittänyt Pielisen ko. aluksella.


Laiva on tullut reitille Norjasta vesiteitse ja Pieliseltä on aikoinaan siis liikennöitykin merille saakka.  Autolautta on vanha, mutta ihan viihtyisä ja nuori henkilökunta ystävällistä.


Laivan kuulutusten mukaan Pielinen on yksi suurimmista järvistämme.  Pituutta sillä on yli 100 km ja leveyttäkin keskimäärin 35 km.  Keskisyvyydeksi jää 10 m, vaikka syvimmillään järvi on 60 m.


 Vesi oli ihanan sinistä ja aurinko paistoi.  Pieni tuulen vire kannella sai kuitenkin ilman sidettäväksi.
Oli leppoisa olo.


Pielisellä on reilut 1000 saarta ja kesämökkejä näkyikin monessa saaressa.  Osa saarista kuuluu Kolin kansallispuistoon.


Kolin rinteet järveltäkin katsottuina olivat aika mahtavat.


Koska autolautta ajoi melko hitaasti, ennätti pienempi ja nopeampi kantosiipialus ohittaa aluksen parikin kertaa.


Mikä olisi suomalaisempaa kuin järvi, sininen taivas, Suomen lippu ja kansallismaisemat.


Kolin satama on pieni ja siellä pysähdys oli vain parikymmentä minuuttia eli sen verran, että Pielisen ylittäneet autot poistuivat laivasta ja uudet tulivat tilalle.


Kolilta autolautalle tuli neljä koiraakin.  Mietimme, miten oma Koiramme olisi käyttäytynyt korkealla liukkaalla kannella.  Ei olisi liikkunut mihinkään ;)

 
Autolautalla on pieni kahvio a-oikeuksin.  Kahvit kahvileipineen olivat herkulliset ja maistuivat ulkoilmassa kuten myös janojuomakin.


Lieksan satama järveltä katsottuna oli kaunis.  
Kaiken kaikkiaan mukava, leppoisa reissu.  Sääkin suosi ja tuntui kuin olisi käynyt pitemmälläkin.  Oikeaa lomaa siis. 


Tämä kyltti pienen metalliarkun päällä jäi arvoitukseksi.


keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Kaksi asiakaspalautetta: Cloetta ja ABC





Vähän ajan sisällä olen tehnyt kaksi asiakaspalautetta tai arkikielellä valitusta.
Ensimmäisen tein netissä ja kirjoitinkin siitä jo  21.7. "Pettymys abc:llä" ja toisen tein postitse 25.7.
Molempiin sain nyt vastauksen.
ABC:n paikallinen liikennemyymäläpäällikkö pahoitteli sähköpostissaan, ettei palvelu vastannut odotuksiamme ja ottaa asian puheeksi henkilökunnan kanssa, kunhan palaa lomalta.
Oliko siis odotuksemme liian korkealla, koska halusimme salaattipöytään salaattia sekä myös syödä veitsen kanssa?
Cloetta vastasi välittömästi lähettämällä pahoittelukirjeen sekä tuotenäytteensä ja 5 euron lahjakortin uusien tuotteiden hankintaan.
Olen siis edelleen pettynyt ABC:n palveluun. Ostimme heidän palveluitaan liki kolmella kympillä ja ei edes kahvikupillista korvaukseksi.  
Cloettan tuotteita ostimme 2,35 eurolla ja saimme moninkertaisesti korvauksen viallisesta yhdestä karkista.
Todennäköisesti ostan edelleen Cloettan tuotteita, tykkäänhän Sirkus aakkosista ja Salmiakki aakkosista.  Ehkä käyn myös ABC:llä jossainpäin, mutta paikallinen ABC saa nyt vähän aikaa olla ihan rauhassa.


tiistai 26. heinäkuuta 2016

Siivousinto päällä



 Munkkikuvien perusteella luulisi, etten ole diabeetikko ja että olen tänä vuonna päättänyt parantaa elintapojani.  Tänään kuitenkin ansaitsimme kunnon munkkikahvit läheisessä kesäkahvilassa.  Ahkeroimme koko päivän helteestä huolimatta.  Siivosimme pihalta vihdoinkin puukasan ja etenkin sen päällä olleet revenneet pressut sekä muutenkin siistimme pihan seutua.


Itse ahkeroin lisäksi kirppistavaroita kooten.  Ei uskoisi, että viime syksynä ja talven aikana olin jo mielestäni karsinut kaikki ylimääräiset keittiöstämme pois, silti sieltä löytyi pari kassillista kirppikselle.  Kirppikselle menee myös muutamia laukkuja ja kirjoja.  Vielä pitäisi käydä liinavaatekaappi ja oma vaatekaappini läpi ja karsia kaikki mitä en ole vuoteen käyttänyt.  Olen päättänyt karsia kaikki sellaiset kodistamme, joita emme oikeastaan käytä eli on vain säilytetty ns. tavan vuoksi tai jos joskus sitä tarvitsisi.  Myös ompelutarvikelaatikkoni aion käydä läpi ja "kylmän viileesti" laittaa kirppikselle ns. varalta ostamiani juttuja.  Kun hyvä tarjous on osunut kohdalle, olen ostanut varastoon ja nyt ne varastot joutavat pois.  
Koira kävi haistelemassa kassit, tarkisti varmaankin, ettei hänen tavaroitaan viedä minnekään.


Oletko jo osallistunut


Kirja arvotaan 31.7. klo 21 jälkeen.
Osallistu täällä

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Iltaa kohden päivä paranee





Tämä päivä alkoi hieman harmistuneena, vaikka syy harmitukseen oli ihan itsessäni.
Sain nimittäin aamulla sähköpostiini kuvia luokkakokouksesta, joka oli viime lauantaina ja johon en siis osallistunut.  Kuvia katsoessani harmitti kovasti se, etten ollut mukana.  Niin moni lukioaikaisista koulukavereista ja pari opettajaakin oli kuvissa, kuka paremmin, kuka vähän huonommin tunnistettavissa.  Ensi keväänä tulee 40 vuotta siitä, kun pääsimme ylioppilaiksi, me lukiomme ensimmäiset ylioppilaat.  Luokkakokousta suunnitellaan kuulemma myös ensi kesäksi. Toivottavasti toteutuu.


Onneksi päivä muuttui siitä paremmaksi.  Sain tehtyä asioita, joita olen jo pitkään suunnitellut, mutten vaan ole saanut aikaiseksi.
Ensinnäkin, sain käytyä kirppiksellä varaamassa myyntipaikan.  Mikä hyvä tuuri, aamulla oli joku juuri perunut kahden viikon paikan ja minun onnistui saamaan pöytä jo heti ensi lauantaista alkaen.  Se pöytä on vielä yksi parhaimmista siellä pikkukippiksellä eli siinä on oma rekki koko päydän leveydeltä ja alahyllykin helposti katsottavissa.  Kerrankin hyvää tuuria.
Toinen asia oli, että sain soitettua pikkuveljelleni ja varmistettua heidän vierailunsa.  Pikkuveljelläni vaimoineen on maatila ja lomittajan saaminen ei aina ole helppoa, nyt se on kuitenkin varattuna ensi viikolle ja voimme odottaa ensi viikon loppupuolelle vieraita.  Kiva.
Kolmas "sainpa aikaiseksi" asia oli mustikat.  Miniä ja Poika poimivat mustikoita jo lomallaan, mutta minä leikin silloin pikku Prinsessan kanssa.  Nyt kun Mies sahasi saunapuita ja lämmitti saunaa, sain minäkin poimittua ensimmäiset mustikat pakastimeen.  Onneksi niitä vielä riittää aivan tuossa tontillamme.
Sitten sain vielä tekstiviestin ja kutsun haastatteluun, joka onnistuessaan toisi minulle tekemistä ensi talveksi.  Jännittää.

Tähkä, Keiju ja Taikasauva



Kirjan arvonta käynnissä.  Katso ohjeet täältä


Virkattu ympyrä



Kun mietin, mitä tekisin kassillisesta puuvilla- ja bambulankoja, niin aloin sitten virkata ympyrää.  Tähän ensimmäiseen kokosin kaikki keltaiset, punaiset ja oranssit langat.  
Ympyrä on noin 50 cm halkaisijaltaan ja siihen upposi 150 g lankoja.
Seuraavaksi teen sinisen, vihreän ja harmaan sävyillä.
Niin, mikä tämä sitten on?
Liina? Matto? Istuinalunen?  Vielä en tiedä, katsotaan sitten, kunhan saan sille parin virkatuksi.


Kalareissulla




Eilen oli taas mitä ihanin ilta.  Järvi tyyni eikä itikoitakaan ollut.  Käytiin päivällä Miehen kanssa läheiseltä suolta lakkoja poimimassa, oli varmaankin viimeiset tältä kesältä.  Illalla sitten formuloitten ja Kalevan Kisojen jälkeen lähdettiin vielä järvelle.


Matoja ei ollut tällä kertaa, joten minun kalastaminen ei sitten onnistunut.  En ole hankkinut erilaisia kalastuslupia muita kalastuvälineitä varten, mato-onki riittää minulle.  Lupasin kuitenkin lähteä mukaan seuraksi.


Varustin mukaani pieneen muovipussiin vesipullon, kännykän ja virkkuutyöni.
Hyvin minulla niinkin aika kului.


Mies sai kolme ihan hyvän kokoista ahventa ja yhden yli kiloisen hauen.  Kivahan niitä on pyytää, mutta sitten aina kotiin tultua ei millään enää viitsisi niitä perata.  Koska minä en syö kalaa, niin en myöskään sitä perkaa.  Tässä meillä on selvä työn jako.  Mies perkaa ja valmistaa kalat.


Kyllä tuo peilityyni järven pinta on uskomattoman kaunis ja ihmeellinen.

Asumme tosiaankin koskireitin ylävirralla, mutta on täälläkin jo melkoiset pyörteet ja täytyy tietää mistä veneellä kannattaa ajaa. 



Mieskin ennätti kalastuksen välissä napata kuvan minusta. Kuvassa näkyy hyvin paukkuliivit, jotka pari vuotta sitten ostin ja olen tyytyväinen.  Ne perinteiset oranssit pelastusliivit ahdisti ja olivat aina tiellä, nämä ovat helpot pukea ja niissä on helppo olla.  Nämä eivät kuitenkaan onnettomuuden sattuessa kannata tajutonta kasvot ylöspäin, joten ainakaan lapsille niitä ei suositella.


Kotilaiturille tullessamme alkoi jo hieman hämärtää ja auringon laskiessa viilentyäkin.