Tavoite 1 huhtikuu 2016

Tavoite 1 oli tarkoitus tiputtaa painoa kuusi kiloa kesäkuun loppuun mennessä.  Nyt on huhtikuun lopussa jo -6,2 kg.  Silti en ole tyytyväinen.  Verensokeri on edelleen 9,3 eli vaikka paino putoaa, niin ruokailutavat ja liikunta eivät ole oikeanlaiset vieläkään.  Täytyy myöntää, että nyt huhtikuussa tuli herkuteltua kylpyläviikon aikana, lisäksi tuli syötyä ainakin salmiakkikarkkipussi ja levy riisisuklaata sekä lakuja.  Odotinkin, että paino olisi pysynyt ennallaan, mutta ehkä sitten ainakin tuolla kylpyläviikolla tuli liikuttuakin normaalia enemmän.  Nyt siis pitää jatkossa kiinnittää enemmän huomiota ruokiin ja lisätä liikuntaa.  Liikunta lisääntyy näin keväällä luonnostaankin, kun pääsee metsäteille kulkemaan ja hyötyliikunta lisääntyy.  Ruokiin pitää nyt lisätä vihanneksia entistä enemmän ja miettiä esim. leivän ja perunan määriä. 

Itseni huomioimista olen yrittänyt nyt lisätä käymällä kirjastossa ja lukemalla ja jättämällä käsitöitä vähemmälle.  Yritän sosiaalistaa itseäni liikkumalla muiden ihmisten keskuudessa mm. Koiran kanssa kaupungilla lenkkeilemällä.  Yritän myös osallistua enemmän tajoutuviin mahdollisuuksiin ja olenkin ilmoittautunut ensi tiistain Kuopion matkalle ja maanantaina Tytön kanssa kirppiskierrokselle.  Mutta nyt vappuna aion myös syödä munkkeja, kohtuudella!

Aurinkoista vappua!

Itä-Suomessa on odotettavissa todella lämmin vappu.  Nyt jo lämpötila täällä itärajan tuntumassakin on varjossa +17 astetta, aurinko paistaa, on aivan tyyntä.  On paljon parempi sää kuin viime juhannuksena.  Ja mikä parasta, ei itikoita.  Olemme tänäkin vappuna Miehen kanssa kahdestaan, nuoriso viihtyy vapun aikaan mielummin kaupungissa.  Me taas nautimme rauhallisuudesta ja luonnon läheisyydestä.  Käymme vappuajelulla järvellä, syömme munkkeja ja juomme simaa ja illalla lämmitämme saunan ja nautimme saunan terassilla saunaoluet, uimaan tuskin uskallamme jäälauttojen sekaan.  Koira istuu tälläkin hetkellä laiturin rappusten yläpäässä ja päivystää laiturin ohi lipuvia jäälauttoja niitä haukkuen.  Pikkukissa on innoissaan keväästä, nauttii lämmöstä ja yrittää pyydystää pörrääviä hyönteisiä.  Kissa taas on vähän varauksellisempi, käväisee korkeintaan terassilla, mutta mielummin seuraa maailman menoa ikkunalaudalla istuen.  

Aurinkoista ja iloista vappua kaikille!

Kevään ensimmäinen veneretki

Tänään tehtiin kevään ensimmäinen veneretki.  Rannat ovat vielä jäässä, mutta muuten sää lämmin.  Järvellä tuoksui kesälle ja lintujen laulukin tuntui voimakkaammalta.  Moottorin melukaan ei häirinnyt, kun oltiin liikenteessä sähkömoottorilla.

Järvi oli peili tyyni.  Eikä muita kalastajia näkynyt kuin lokit meidän lisäksi.

Lahden pohjukassa oli vielä jäähilettä ja jäätä, joka kimmelsi kauniisti iltaauringon paisteessa.

Kalaa ei tullut, mutta salaattitarpeita, kuten Vävy totesi ruohoista ja korsista.  Keväällä virta tuo mukanaan isommalta järveltä "roskaa", joka sitten häipyy eteenpäin.  Kesäaikana saa rauhassa uistella.

Järvi oli todella niin peilityyni, että kuvaakin sain käännellä ja katsella tarkasti mitenpäin se oikeesti on.

Oltiin noin puolitoistatuntia illansuussa järvellä ja venettä maihin vedettäessä pääsimme ihailemaan vielä kaunista auringonlaskua.  Kyllä täällä on kaunista ja rauhallista.

Nuken mekko

Teinpä vielä yhden mekon nukelle.  Tämä on virkattu kaula-aukosta alaspäin yhtenä kappaleena.  Takana kaksi nappia ja edessä pöllönappi koristeena.  Pikkukissa sai tassunsa tähänkin kuvaan.

 Pikkukissa on kasvanut jo kovasti, mutta on edelleen hellyydenkipeä ja kaipaa silitystä paljon.  Seurallinenkin on, kuten olen jo monessa postauksessa kertonut, miten seurailee meitä ulkonakin.

Nyt istui terassilla kanssani, kun ihastelin aurinkoista ja keväistä säätä.  Toissaöinen sade herätti luonnon eloon ja ulkona tuoksuu jo kesä.  Linnutkin konsertoivat kovasti, lienevätkö jo pesänrakennuspuuhissa.

Pikkarit

Pitäähän mekkosen seurana olla pikkarit.  Lankaa riitti nuken hameen/mekon neulomisen jälkeen vielä juuri ja juuri pikkuhousuihin.  Nekin on tehty joustaviksi, helpoiksi pukea pienen leikkijän.  Ommellut vaatteet tuntuvat tässä vaiheessa hankalilta pikku Prinsessan puettavaksi, joten olen nyt neulonut varastoistani löytyvistä lankakeristä nukelle pehmeitä, joustavia, helposti puettavia vaatteita.  Parin viikon päästä pääsen antamaan ne ja leikkimään yhdessä pikku Prinsessan kanssa nukella ja legoilla.

Jonain keväänä herään

Kirja Jonain keväänä herään (Katri Rauanjoki,Atena-kustannus 2016) teki minuun suuren vaikutuksen.  Miten joku onkaan pystynyt kirjoittamaan sanoiksi ne tunteet mitä masentunut käy läpi.  Kuinka vähitellen huomaa olevansa väsyneempi, saamattomampi ja silti ajatuksissaan haluaa tehdä asioita.  Ja kuinka vähitellen voimat palaavat, huomaakin asioiden kiinnostavan ja jopa nauravan tapahtumille.  Kuinka aikuisena voi nähdä lapsena mieleen jääneet asiat toisin, ymmärtää ne ja antaa itselleen anteeksi, opetella puhumaan, eniten itsensä kanssa. Kaiken tämän Katri Rauanjoki on osannut kuvata toden tuntuisesti.  Kirja perustuukin hänen omakohtaisiin kokemuksiinsa masennuksesta. 

Kun ihminen masentuu, on läheisten sitä vaikea ymmärtää.  Samoin itsemurhan suunnitelua ja sen yrittämistä ei voi käsittää kuin vain sellainen, joka on sen itse kokenut.  Kuinka helppoa onkaan suunnitella elämänsä päättämistä, tehdä sen ihan tosissaan, vaikkei muuta jaksaisikaan.  Ja kuinka helpottunut sitä onkaan jälkikäteen, ettei onnistunut.  Että jossain vaiheessa voi katsoa jokeen ja hymyillä.

Kaikkien masentuneiden, heidän läheisten ja hoitohenkilökunnan pitäisi lukea tämä kirja.  Masentuneiden siksi, että ymmärtävät, etteivät ole yksin ajatuksineen.  Läheisten siksi, että ymmärtävät mitä kaikkea sairastunut käy läpi.  Hoitohenkilökunnan siksi, että osaisivat ottaa myös perheen huomioon ja osaisivat ymmärtää, miten tärkeää pienetkin asiat on huomioida.

Jonain keväänä herään...  niin kirjailija kuten minäkin.

Jonain keväänä herään / Atenakustannus 

pieniä muistiinpanoja masennuksesta
Paljastuksia 

Nuken mekkonen

Villamekko vai olisiko se liivihame?  Tein helpon mekkosen nukelle valkoisesta pellava-puuvillalangasta.  Pehmeää pienen Prinsessan käsitellä.  Helma on neulottu 2 o 2 n ja vyötäröllä kavennettu joka toinen eli yläosa on 1 o 1 n.  Joustava ja antaa myöten repeämättä, helppo pienenkin leikkijän pukea. Yläosaa mietin ja päädyin tekemään solmiamisnauhat.

Kun pikku Prinsessa on vähän isompi, hän voi opetella solmujen tekemistä. 

Aamukaravaani

Olemme varmaan aika hauska näky postinhakureissullamme.  Minä ja Koira menemme edellä ja noin parinkymmenen metrin päässä Pikkukissa hiippailee perässämme.  Niin tänäkin aamuna. Ja jos me pysähdymme, niin Pikkukissakin pysähtyy ja on sen näköinen, kun ei olisi meitä huomannutkaan.

Sitten taas jatkamme yhdessä matkaa.

Välillä Koira käy "ojentamassa" Pikkukissaa, yrittää käännyttää sen takaisin.  Näin talvikaudella, kun meidän tiellä ei liiku muita kuin meidän autot ja maantiellä, jonka joudumme ylittämään postia haettaessa, liikkuu vain siinäkin me, naapuri ja Rajavartiosto.  Mutta kunhan jäät sulaa, niin liikenne satamaan vilkastuu.  Kalastajat ja koskenlaskijat tekevät Pikkukissan liikkumisen vaaralliseksi.  Koskenlaskijayrittäjät laskevat veneensä satamassa vesille ja ajavat melko hurjaa vauhtia tuota maantietä.  Olenkin jo harkinnut laittavani "Varo kissaa" kyltin tuohon mäen alle ennen meidän risteystä.  Toivoa vaan sopii, että Pikkukissa oppii varomaan auton ääniä ja kolisevia venekuljetuksia.

Tuhatkauno-peitto numero kaksi

Tässä se nyt sitten on vihdoinkin valmiina.  Tuhatkauno-peitto numero kaksi, ensimmäinen valmistui aivan huhtikuun alussa. Kokoa tällä peitolla on noin 73x73 cm ja paloja siihen meni yhteensä 64 kpl. Lankoina oli puuvilla- ja bambulankoja, joita oli varastossani.  Pikkukissaa kiinnosti kovasti, miksi peitto on levitetty terassille, taisipa jo ennättää teroittaa kynsiäänkin siihen.  Vaikka  näitä paloja oli kiva virkata, niin silti peittoa numero kolme ei ole valmisteilla.  Vasempi (kerran jo leikattu) ranteenikaan ei tykännyt oikein näin aktiivisesta virkkauksesta.  Neulomisesta se ei ole kipeytynyt, mutta virkkaaminen koskee. 

Aarrekartan päivitys

Tein viime vuonna, tarkemmin sanoen 2.3.15, aarrekartan.  Nyt tuntui, että kartan päivittäminen = uuden tekeminen on ajankohtaista.  Olen varmaankin tehnyt ensimmäisen aarrekarttani jo viisitoista vuotta sitten ja sen jälkeen silloin tällöin uuden.  Viime vuonna tekemässäni oli enemmän tekstejä, viittauksia käsitöihin ja vielä synkkyyttäkin.  Nyt uuden alku, kasvit ja vihreät värit valtasivat ensimmäisen aukeaman aarrekartastani. Ehkä se kuvastaa haluani elintapojeni muuttamiseen, kevääseen ja uuteen kasvuun.

Toiselle aukeamalle valikoitui aivan erilainen tunnelma.  Tämä aukeama tuo mieleeni siirtomaa-ajan, kaipuun kauniisiin tavaroihin, lepoon ja rauhallisuuteen.

Saas nähdä miten tämä aarrekartan päivitys muhii ajatuksissani ja mitä se saa vielä aikaan.

Nuken vaatteita

Kirjaa en viime viikolla ennättänyt lukea yhtään, mutta iltaisin piti saada aina vähän neulottua.  Minulla oli mukana erilaisia harmaan sävyisiä jämälankakeriä ja tein niistä Pikku Prinsessan nukelle villahaalarin.  Aiemmin tein jo sukat, lapaset, pipon ja kaulurin.  Kauluri on samaa mallia kuin Miniän Prinsessalle tekemä.  Haalari on tehty itse järkeilemällä ja siinä on omasta varastosta löytyneet ihanat siniset kukkanapit.  Pikku Prinsessan nukke on Baby Born ja sen pituus on noin 38 cm.  Näyttää aika sopivalta.

Kotiutuminen

Sopeutumisvalmennusviikon keväiset maisemat vaihtuivat kotoisiin räntäsateisiin.  Kun on viikon ollut tiiviisti samanhenkisten ryhmän kanssa, niin kotiutuminen vaatii taas aikansa.  Ryhmässä kaikki ymmärsivät ajatuksesi ja vertaistukea tuli yllin kyllin.  Siitä tunnelmasta ja valmiista ruokapöydästä ja aktiviteeteista kotoiseen yksinoloon on matkaa.  Sitä matkaa käyn varmaan vieläkin läpi.

Lauantaina palattiin Miehen ja Koiran kanssa takaisin päin Tytön ja Vävyn luo.  Pikku Prinsessan vanhempien ystävien häät olivat kotikaupungissa ja toimin kuskina paikasta toiseen siirryttäessä ja illan tullen hain Pikku Prinsessan yökylään.

Ihastelimme porukalla miten alle kaksivuotias osaakin niin paljon.  Hämä-hämä-häkin toinen säkeistö eli muura-muura-hainen onnistui kokonaisuudessaan ihanalla pikkutytön äänellä, samoin sormien laskeminen kymmeneen saakka.   Kissat olivat Pikku Prinesssasta iihaania.  Kissojen mielestä taas Koiran kupin tuoksut olivat houkkuttelevia ja piti vielä varmuuden vuoksi nuolla kuppi puhtaaksi.

Arki palasi tänä aamuna taas elämääni.  Koiran kanssa lähdetään kohta postinhakureissulle ja siitä se pikkuhiljaa taas palautuu tuttuihin uomiin, joskin ajatukset muhivat ja jossain vaiheessa ehkä sopeutuminen tähän omaan elämään alkaa sujua.

Lähtötunnelmissa

Tänään on viimeinen ilta täällä.  Päivällinen syötiin juhlavasti ja jälkiruuaksi oli kahvin kanssa kakkua.  Terveellisyydestä en välittänyt, vaan söin hyvällä omalla tunnolla kakkuakin.  Haikeelta vähän tuntuu, kun on tutustunut tähän porukkaan ja huomenna on kotiin lähdön aika, emme ehkä koskaan enää tapaa.  Paljon on taas saanut uusia oivalluksia omaan elämään ja miettimistä kotiinkin.

Kiertoajelulla

Tänään meidän ryhmämme vietiin kaupunkikierrokselle matkailuoppaan johdolla. 

Meille esiteltiin kauniita maisemia, kerrottiin historiasta ja nykyajasta

 Vesi hallitsee ympäristöä.  Ja kuten allaolevasta kuvasta näkee olemme Imatralla.  Ihastuin kiehtovaan Valtion hotellin rakennukseen.  Opas kertoi paljon tarinoita sen historiasta, sota-ajasta ja kummituksesta.

 Koskiuoma oli vähävetinen.  Ihmettelimme vähäisiä aitoja ja mietimme nuorisoa, joka keväisenä iltana viettää aikaa kosken äärellä ja saa päähänsä osoittaa rohkeuttaan.

Rantakivet olivat toimineet vieraskirjoina jo vuosisatojen ajan.  

 

Kuvittelimme hienot sotilaat, ruhtinaat ja ruhtinattaret kävelemässä hotellin puistossa.

Pyöreän pikkutornin kabinetissa odotti pöytä ruokailijoitaan.

 

Portaikot olivat leveät ja askellus matalaa, jotta myös neidot monine hameenhelmoineen pääsivät kulkemaan vaivatta huoneisiinsa.

 

Kylpylässä

Ihanaa olla viikko taas vain itseään ajatellen.  Syödä hyvin ja liikkua sekä keskustella samassa tilanteessa olevin kanssa.  Tänään aloitettiin aamu pikkuisella happihyppelylenkillä, välillä vertaisalustuksia ja keskusteluja, nyt ruuan jälkeinen lepohetki ja sitten iltapäivällä yhteistä leikkimielistä liikuntaa salissa, taas ruokailu ja sitten keilaamaan.  Illalla tietenkin vielä kylpylään kuten eilenkin.  Kylpylän kuumavesiallas on remontissa, joten se oli pienoinen pettymys.  Löhösimme sitten lastenaltaassa, kun lapsia ei ollut paikalla.  Välillä käyntiin poreissa hoidattamassa hartioita ja selkää sekä muuten vaan rentouttavassa kylvyssä.  Ryhmämme jäsenet ovat tuttuja jo edelliseltä kurssilta ja huonekaveriksikin sattui sama, jonka kanssa jo viimeksi jaoimme huoneen.  Ei siis tarvitse jännittää toisen tapoja ja olemista.  Ruokailussa yritän noudattaa kevyttä linjaa, joka ei varmasti aivan onnistu näiden herkkujen äärellä.  Tänäänkin lounaan jälkiruuaksi oli ihanaa suklaavanukasta, josta en voinut kieltäytyä.  Kahvin ohella tarjolla olleen munkin jätin kuitenkin ottamatta.  Onneksi runsaan ruokatarjonnan lisäksi on paljon yhteistä liikuntaa.  Jospa se siitä tasapaino löytyisi.

Mölökkyä

Nuoriso eli Tyttö, Vävy ja Kuopus olivat viikonloppuna käymässä.  Piha oli jo sen verran kuiva ja aurinko paistoi lämpimästi, että voitiin pelata ulkona Mölkkyä eli Mölökkyä.  Minä en ole mitenkään hyvä näissä heittotarkkuutta vaativissa lajeissa, mutta useamman pelin pelattua, tarkkuus parani hieman.  Vävy ja Mies olivat aluksi tässä kisassa parhaimmillaan.  Aurinko lämmitti mukavasti ja hauskaa oli.  Illalla saunan jälkeen pelasimme sitten Scrabblea.  Tyttö voitti, taas.  Suunnittelimme, että voisimme pitää juhannuksena, kun koko porukka on taas koolla. kaksipäiväiset viisiottelukisat.  Tikkataulu pitää ainakin laittaa paikoilleen ja ostaa uusi krokettipeli, entisestä pelistä, kun ovat pallot päässeet kostumaan ja ovat siten epämuodostuneita.

Tänään tuli keskustelua blogistanikin.  Mobiiliversiossa ei kuulemma kuvat asetu kunnolla eikä muutenkaan blogi näytä niin hyvältä kuin läppäriltä katsottuna.  Tieto-taitoni ei riitä asian parantamiseen, valitettavasti.  Koiraherra lähti nuorison mukana Kuopuksen hoitoon takaisin.  Koiraherra, joka on aikoinaan ollut ainoana lemmikkinä, stressaa vähiten ilman muita eläimiä.  Meilläkin Koira ja kissat ovat vieraiden jälkeen aivan uupuneita, ovat nukkuneet nyt iltapäivän.

Virkkausta edelleenkin

Jos blogiani katsoo, niin luulisi, etten ole viime akoina tehnyt mitään käsitöitä, ulkoillut vain koirien kanssa ja ihmetellyt, että tuleeko se kesä vai ei.  Olen kuitenkin virkannut tätä peittoani, osan jo koonnut yhteen ja osan tehnyt jo valmiiksi paloiksi ja osa vielä keskeneräisiä paloja.  Tuhatkauno on siis malli ja paloja taitaa nyt olla ainakin osittain tehtynä viitisenkymmentä.  Nyt pitäisi viikonlopun  aikana saada ne virkattua loppuun ja kasattua.  Saas nähdä ennätänkö, kun on paljon muutakin tekemistä ja nuorisokin on tulossa pitkästä aikaa.

Välillä töitä hidastaa tämä joka paikkaan ennättävä pikku apuri.  Nytkin se tuolla makoilee keskeneräisen peiton päällä ja tekee aamupesuaan.

Koirien kanssa käytiin aamulenkillä ja oli taas ihanaa, että hanki kesti mummoakin.  Pääsimme kulkemaan metsätietä harjulle päin.  Ja  mikä mukavinta, kuraa ei kantautunut sisälle.

Viime yönä oli ollut pakkasta kuutisen astetta ja vielä aamulenkillämmekin neljä astetta. Itä-Suomeen luvattiin lumipyryä eikä kesärenkaiden vaihdosta tule taaskaan mitään.

 

Sopeutumisvalmennuskurssille

Jo muutaman päivän olen katsellut vaatteitani ja tavaroitani sillä silmällä, että mitä otan mukaan ensi viikolle.  Olen lähdössä toiselle sopeutumisvalmennuskurssille.  Ensimmäinen osa oli viime lokakuun alussa ja nyt ensi viikolla on jälkimmäinen osa.  Nyt ei jännitä niin paljoa kuin edellisellä kerralla, onhan paikka ja ihmiset jo tuttuja.  Huolta aiheuttaa ainoastaa sää.  Viikolla on kuitenkin sekä sisä- että ulkoliikuntaa ja pitäisi ottaa monenmoista vaatetta ja kenkää mukaan.  Vapaa-aikaa on taas niukanlaisesti, mutta jokin käsityö ja kirja lähtee kuitenkin mukaan.  Niin ja uimapuku.  Kylpylä on iltaisin käytettävissä ja ainakin viimeksi siellä tuli oltua joka ilta.  Onhan se kiva päästä valmiiseen ruokapöytään ja ohjattuun toimintaan.  On taas erilaista vaihtelua eläkeläiselämään.

Jäätä

Ei vielä pääse rannasta veneellä kalalle.  Muuten alkaisi jo järvi olla puoliksi sula, koskipaikka etenkin. Ihan rantaan en uskaltanut mennä, kun koirat oli mukana.  Käytiin katsomassa miten grillipaikka on talvehtinut ja totesin, että on taas kovasti keväthommia tulossa.  Grillikatoksen matot pitää pestä ja tietenkin ikkunat myös ja siivota muutenkin.  Tiet ja polut pitää haravoida. Sitä ennen pitää kuitenkin antaa lumien sulaa ja maan kuivua. Kasvilavatkin on jo sulaneet, vaikka ympärillä on vielä lunta.  Viime syksynä suunnittelin, että kasvattaisin itse taimia; kukkia ja vihanneksia, mutta Pikkukissan ollessa vielä niin kauhean utelias kaikesta, niin en uskaltanut edes yrittää.  Riittää se, että kaataa maljakon silloin tällöin ja käy joulukaktuksen multia penkomassa.

Lunta

Viime yönä oli useampi aste pakkasta ja luntakin oli tullut maahan, tie oli ihan valkoinen vielä aamuauringon paistaessakin.  Koirat olivat innoissaan, kun hanki kestä hyvin juosta pitkin metsiä.  Tiekin oli jäässä, joten postinhakureissulla ei pahemmin kura tarttunut karvoihin.  Annoin koirien nauttia ulkona juoksemisesta ja raivasin terassilta vihdoinkin loput kanervat ja havut pois.  Kuusen oksat karistivat inhottavasti pienet havunneulasensa terassille, mutta männyn oksat olivat säilyneet hyvin.  Metsästä haetut kanervat olivat jo ihan ruskeina, samalla raivasin pois myös ostetut callunat, olivat nekin jo aikansa ilahduttaneet.  Nyt terassi on paljas ja kaipaisi jotain piristystä. Vieläköhän johonkin kauppaan olisi jäänyt narisseja.  Ne olisivat värikkäitä ja kestäisivät ulkonakin jo.