Olemme varmaan aika hauska näky postinhakureissullamme. Minä ja Koira menemme edellä ja noin parinkymmenen metrin päässä Pikkukissa hiippailee perässämme. Niin tänäkin aamuna. Ja jos me pysähdymme, niin Pikkukissakin pysähtyy ja on sen näköinen, kun ei olisi meitä huomannutkaan.
Sitten taas jatkamme yhdessä matkaa.
Välillä Koira käy "ojentamassa" Pikkukissaa, yrittää käännyttää sen takaisin. Näin talvikaudella, kun meidän tiellä ei liiku muita kuin meidän autot ja maantiellä, jonka joudumme ylittämään postia haettaessa, liikkuu vain siinäkin me, naapuri ja Rajavartiosto. Mutta kunhan jäät sulaa, niin liikenne satamaan vilkastuu. Kalastajat ja koskenlaskijat tekevät Pikkukissan liikkumisen vaaralliseksi. Koskenlaskijayrittäjät laskevat veneensä satamassa vesille ja ajavat melko hurjaa vauhtia tuota maantietä. Olenkin jo harkinnut laittavani "Varo kissaa" kyltin tuohon mäen alle ennen meidän risteystä. Toivoa vaan sopii, että Pikkukissa oppii varomaan auton ääniä ja kolisevia venekuljetuksia.
Lemmikki eläimet ovat suloisia ja myös viisaita. Lemmikkisi ovat mukavia postinhaku kavereita.
VastaaPoistaNiin ja on niistä paljon seuraakin.
Poista