Kirja Jonain keväänä herään (Katri Rauanjoki,Atena-kustannus 2016) teki minuun suuren vaikutuksen. Miten joku onkaan pystynyt kirjoittamaan sanoiksi ne tunteet mitä masentunut käy läpi. Kuinka vähitellen huomaa olevansa väsyneempi, saamattomampi ja silti ajatuksissaan haluaa tehdä asioita. Ja kuinka vähitellen voimat palaavat, huomaakin asioiden kiinnostavan ja jopa nauravan tapahtumille. Kuinka aikuisena voi nähdä lapsena mieleen jääneet asiat toisin, ymmärtää ne ja antaa itselleen anteeksi, opetella puhumaan, eniten itsensä kanssa. Kaiken tämän Katri Rauanjoki on osannut kuvata toden tuntuisesti. Kirja perustuukin hänen omakohtaisiin kokemuksiinsa masennuksesta.
Kun ihminen masentuu, on läheisten sitä vaikea ymmärtää. Samoin itsemurhan suunnitelua ja sen yrittämistä ei voi käsittää kuin vain sellainen, joka on sen itse kokenut. Kuinka helppoa onkaan suunnitella elämänsä päättämistä, tehdä sen ihan tosissaan, vaikkei muuta jaksaisikaan. Ja kuinka helpottunut sitä onkaan jälkikäteen, ettei onnistunut. Että jossain vaiheessa voi katsoa jokeen ja hymyillä.
Kaikkien masentuneiden, heidän läheisten ja hoitohenkilökunnan pitäisi lukea tämä kirja. Masentuneiden siksi, että ymmärtävät, etteivät ole yksin ajatuksineen. Läheisten siksi, että ymmärtävät mitä kaikkea sairastunut käy läpi. Hoitohenkilökunnan siksi, että osaisivat ottaa myös perheen huomioon ja osaisivat ymmärtää, miten tärkeää pienetkin asiat on huomioida.
Jonain keväänä herään... niin kirjailija kuten minäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti