Itku lyhyestäkin ilosta

Niin siinä sitten kävi, että autoilu oli lyhyt ilo minulla.  Reilun viikon sain nauttia siitä vapaudesta, että pääsen päivisin käymään jossain.  Nyt se auto simahti taas.  Aamulla pakkasin pullopanttikassit, postiin menevän paketin yms tavarat autoon ja lähdin pihasta innostuneena.  Pääsin meidän kotitien ja maantiellä puoleen väliin eka mäkeä, kun auto sammui eikä lähtenyt enää käyntiin.  Annoin se sitten rullata takaisin mäen alle lähelle kotitiemme risteystä.  Siihen se sitten jäi.

Illalla hinasimme sen sitten takaisin pihaan.  En päässyt käymään postissa, en Taitoshopissa, en kirjakaupan avajaisissa, mutta sainpa viimeisteltyä toiset Novitan Polkka langasta tekemäni sukat.