Lankalaihis tammikuu 2015

Tammikuun kulutus on 1200 g eli 3005 metriä.  Ostot tammikuussa 500 g/1500 m.
Näin ollen tammikuun 2015 nettokulutus oli 700g/1505 m.

Eläkkeelle

Huomenna se sitten koettaa, ensimmäinen virallinen eläkepäivä.  Muistan, kun joskus nuorena pyysi toista tarjoamaan jotain ja lupasi sitten maksaa ensimmäisestä eläkkeestä.  Se aika tuntui olevan niin kaukana, että tuntui jopa mahdottomalta se saavuttaa.  Oikeaan eläkeikään minulla olisi vielä lähes yksi työura edessä, mutta jouduin nyt jo luopumaan työelämästä.  Oudoltahan se tuntuu.  Hävettääkin jotenkin.  Että minäkö nautin eläkettä, nautin tai pakosta joudun nauttimaan.  Vaikka minullakin on työvuosia takana jo yli 35 vuotta, niin silti tuntuu, että onko minulla oikeus nauttia eläkkeellä olosta, siis siitä mitä omalta sairaudeltani pystyn.
Mikä on minun asemani tässä tilanteessa, olen liian nuori eläkeläisjärjestöihin ja liian sairas työelämään. Miten onnistun löytämään elämääni uuden suunnan.  Miten täytän päiväni järkevästi, miten estän mökkiytymisen.
Muutenkin uudella paikkakunnalla olo ja sitä ennen sairastelu ovat vieroittaneet ystävät. Miehen synnyinseutu on hänelle tuttu ja turvallinen, mutta minulle outo ja yksinäinenkin.   Parhaat päivittäiset sosiaaliset suhteet ovat Kissaan ja Koiraan.  Eläkeläisille tarjotaan rahastosäästöjä, pankkitalletuksia ja matkoja kylpylöihin ja etelän lämpöön.  Mutta miten toteutat nuo, kun olet joutunut yllättäen ennen aikojaan eläkkeelle, joka ei ole suuren suuri ja toisaalta matkustaminenkin on yhdessä hankalaa, kun mies on ainakin yli 10 vuotta vielä työelämässä.  Pitäisi löytää ilmaisia tai lähes ilmaisia harrastuksia, säännöllisiä menoja muiden ihmisten, kaltaisten pariin.  Oman tuttavapiirin löytyminen vieraalta paikkakunnalta on hankalaa, kun sitä ei luontevasti löydä työn kautta. Käsityöt ja lukeminen ovat hyviä harrastuksia, mutta yksinäisiä.  Muutenkin tämän ikäisenä uusien tuttavien jopa ystävien löytäminen on vaikeaa.  Monella on jo vakituinen piirinsä, johon ulkopuolisen on vaikeaa tulla.  Vapaaehtoistyökin omien voimavarojen puitteissa kiinnostaisi, kun vain löytäisi sopivan.
Yksin meneminen uuteen on aina hankalaa ja rohkeutta vaativaa. 

Iso siivousliina

Ystäväni on ihastunut bambulangasta neulomiini tiskirätteihin ja pyysi tekemään isomman siivousliinan.
Tein kahdesta kerästä Blend Bamboo lankaa 55x52 cm kokoisen palan.
Väri piristänee siivouspäivää ja on vastakohtana pölylle.

Iloinen jälleen näkeminen

Meidän lähin naapuri on kesämökki, jonka omistajat käyvät siellä harvakseltaan, kesäisinkin. Viime kesänä heidän koiransa tuli meidän Koiraamme tervehtimään ja sen jälkeen aina, kun tulivat mökille, kuului meidän oven takaa uikutus ja laskimme sitten Koiramme tervehtimään kaveriaan.
Nyt talviaikaan naapurimme eivät ole käyneet ollenkaan mökillään, ei sinne ole edes tietä aurattu. 
Tänä aamuna Koiramme oli levoton sisällä, kiersi ikkunasta ikkunaan ja sitten alkoi haukahdella.  Luulin hänen haukkuvan Kissallemme ja komensin hiljenemään.  Silloin kuulin vienoa uikutusta ulkoa.  Ihmettelin ensin, mutta Koiramme iloisesta hyppelystä tajusin, että naapurikoirahan se siellä on tullut mökille ja muisti tulla tervehtimään Koiraamme.  Mökkinaapurikin näkyi tien päässä tulevan pihaamme ja kertoi, että heti kun he kääntyivät mökkitielle, koira tajusi minne ollaan menossa ja irtipäästyään lähti meille.  Iloinen jälleen näkeminen oli molemmin puolista.

Eilisiltana Koiran kaveriksi kelpasi Kissammekin, vaikka vähän taitaa Koiraa nolottaa.

Pompulat pampulat

Silloin kun Mummo oli pieni (tai pieni olen edelleenkin), siis nuori, niin käytettiin puuhelmistä tehtyjä hiuspompuloita tai pampuloita, miten kukin näitä nimitti.  Koska minulla on rasiallinen puuhelmiä himmelikoristeluun ja sopivaa pyöreää kuminauhaakin löytyi, ajattelin tehdä pompulat  veljen tyttärelle.
Ja kävi kuten minulle aina käy.
Ei riittänyt, että tein nämä kahdet, vaan innostuin sitten ehkä liikaakin ja niitä tuli tehtyä melkoinen kasa, 46 kpl.  Lisäksi vielä muutamat rannekorutkin, 5 kpl.






Joten jos Miniä, Tyttö, Kuopus ja muut pitkätukkaiset tarvitsette
näitä, niin ilmoitelkaa.  Kuopukselle olen varannut jo yhdet mustat.

Himmeliharrastukseen

Miniä oli löytänyt parilla eurolla kaksi nippua olkia Prisman poistokorista. Nyt voin taas kokeilla himmelin tekemistä ihan oikeista oljista.
Uusia ohjeita löytyy Pirjo Väisäsen Olkityöt-kirjasta, jonka löysin Adlibriksen alennusmyynnistä.  Eija Kosken Himmeli-kirjaa etsin Helsingistäkin kirja-alesta, mutten löytänyt.  Normaalihintaa yli 30 euroa en haluaisi kirjasta maksaa. Täytyy pitää silmät auki kirjaosastoilla liikkuessani ja jatkaa netistä etsimistä.  Olisi mukava löytää myös vanha Seimäjoen Kalevalaisten Naisten Olkityökirja edullisesti.

Koiravieraamme

Aamulenkillä ulkoillessani Koiramme kanssa mietin koiravierastamme, että mitenhän se siellä kotonaan pärjäilee.  Puolin ja toisin kiinnyimme jo toisiimme.  Vierailuni aikana, koira oli aina yhtä iloinen, kun palasin kaupunkireissulta, nuoli ja hyppi riemuissaan, omaa väkeään kävi vain pikaisesti tervehtimässä.
Oma Koirammekin kaipaa selvästi kaveriaan, ulvoo yksin jäädessään ja on alakuloinen.  Olihan niistä seuraa toisilleen.  Koiravieras opetti Koiramme syömään juustoa ja oma Koiramme taas koiravieraan vesirinkeliä.

 

Yhteiset tutkimusmatkat ulkona ja leikkisät nahistelut tekivät hyvää molemmille. Nyt aamulenkillämme näimme vain jäniksen jäljet puhtaassa lumessa, eikä nekään kiinnostaneet Koiraamme. Käytin yhtenä aamuna koiraa ulkona Oulunkylän lähiössä.  Alue on rauhallinen, vain muutama kulkija meidän lisäksemme, mutta silti tiesi olevansa ruuhka-Suomessa, kun jatkuva humina kuului läheiseltä valtaväylältä ja lähijunan jarrutusäänet sen saapuessa asemalle. Hiljaista ei ollut edes yöllä.  Koirakin ihmetteli aluksi ääniä, mutta tottui taas nopeasti kerrostaloelämään. Lupasin hakea koiran takaisin seuraavalla vierailullani, ehkä jo kuukauden päästä.
Sillä aikaa oma Koiramme palauttaa ystävyyttään Kissan kanssa.

Mielenrauhaa

Juttelimme Poikani ja Miniäni kanssa siitä, miten vaativaa vauvaperheen arkielämä on.  Nuoret vanhemmat ovat kiinnisidottuja kotiin ja vauvan päivärytmiin. Omat harrastukset ovat saaneet väistyä ja tilalle on tullut puuron ja soseiden syötöt, vaipan vaihdot, yösyötöt, univaje.  Säännölliset menot ovat karsiutuneet.  Omaa aikaa ei enää ole.  Kotonakaan ei saa rauhassa keskittyä mihinkään.  Miten mielellään sitä lähtisikään elokuviin tai ulos syömään extempore. Etenkin Poika kipuilee asian kanssa.  En osannut antaa muuta neuvoa kuin sen, että kaikkea ei voi saada.  Ei voi saada perhettä, jos ei ole valmis luopumaan jostain.  Ei voi elää rentoa poikamieselämää ja samalla nauttia vaimosta ja lapsesta. Omassa elämässäni olen joutunut luopumaan myös monista asioista saavuttaakseni nykyisen tasapainon.  Harva pystyy hallitsemaan kaikkea, takana on paljon asioita, joita ei näytetä ja joista ei puhuta.  Kenenkään elämä ei ole täydellinen. Näin uskon.  Oma elämäni on tällä hetkellä näillä resusseilla paras mahdollinen, ei täydellinen. Elämäni ei rakennu merkkivaatteisiin, merkkituotteisiin, isoon unelmakotiin, vaativaan työhön, sitä kaikkea minulla oli, mutta silti olin onneton.  Nyt elän vaatimattomasti, mutta rauhallisemmin.  En kaipaa sitä kaikkea mitä minulla oli, kaikki tärkein on kuitenkin säilynyt, läheiset ihmiset. Poika sanoisi tähän, että hyvähän minun on puhua, kun en tarvitse tehdä töitä maksaakseni asuntolainaa, matkustella ja elättää perhettä.  Silti, voi miettiä mistä on valmis luopumaan saadakseen paremmin nauttia tästä hetkestä. Voiko tahtia hiukan hidastaa, voiko vaatimuksia höllentää. Täytyykö aina olla mukana kaikessa, koko ajan tulee uusia trendejä, aina on tunne, että vielä on paljon saavutettavaa, vielä täytyy ponnistella. koskaa ei ole valmista.

Kerran erästä lähikaupungin näyttelijää haastateltiin ja kysyttiin eikö hänen ole koskaan tehnyt mieli lähteä maailmalle, tulla kuuluisaksi.  Hän vastasi, että on kuuluisa täällä omassa ympäristössään, miksi lähtisi maailmalle kilpailemaan ja kenties olemaan yksi miljoonien joukossa.

Entä jos pysähtyisi miettimään, mikä minulle on todella tärkeää, mistä en luopuisi enää, mitä silloin jää jäljelle.

Ompeluksia Prinsessalle

Ennen blogini aloittamista tein Prinsessalle Miniän ostamista kankaista ja hänen pyynnöstään tilkkupeiton.  Elämäni ensimmäisen.  Loppupaloista tein tähtiä ja "uninallen".  Valko-vihreäraidallinen kissa on ommeltu trikoosta. Piirsin kaavat kankaalle, ompelin ja leikkasin vasta sitten.
Pieni harmaa hiiri, joka kurkistaa kirjaillusta olkalaukusta on myös tehty
samalla tekniikalla. Pöllökankaasta ommeltu pöllö, ruusutyynyn päälliset ja keltainen sydän ovat aikaisempia töitä.



     

Iloa, huolia

                                                    
 

Kumppanuustalona toimiva Oulunkylän seurahuone on 120-vuotisen elämänsä aikana ennättänyt toimia muun muassa kylpylänä, seurahuoneena, kuuden perheen asuintalona ja Pop-jazz opistona. Hieno vanha rakennus. Täällä kokoontuu myös taaperoikäisten muskari, sen huomasi mm. terassilla olleista lähes kymmenestä rattaasta.  Myös Prinsessa osallistui maanantaina jo toisen kerran laulu- ja soittohetkeen, omalla tavallaan.
Meilahden sairaala-alue oli valtava, Haartmannin sairaala, jossa lapsia tutkittiin oli sekin suuri.  Mummon vierailun ajalle sattui myös silmälääkärin tarkastus, onneksi kaikki oli kunnossa, aina näin ei ole.  Vanhemmat ei aina muista yöheräämisten ja muiden vauvavaiheen rasitusten aikana, että tilanne voisi olla vielä vaativampi, jos perheessä on erityislapsi.  Odotushuoneen esitteistä silmiini osui Leijonaemot ry:n esite. Voimia teille!
Kauppakierroksiemme aikana Prinsessa sai paljon uusia vaatteita pieneksi jääneiden tilalle.  Myös nahkakengät löytyivät alennusmyynnistä.

Nautintoja ja elämyksiä

Pojan perheen luona ollessani puhuimme siitä, miten kahvi on meille nautinto.  Jokaisella meistä oli erityinen hetki, jolloin kahvista nauttiminen tuntuu erityisen hyvältä.  Pojalle se on oma rauhallinen hetki yksin, minulle parasta on kesäaamuna istahtaa terassin rappusille, katsella järvelle Koira vieressäni. Jo kevään ensimmäisten merkkien tultua, istumme rappusille ja nauttimaan aamukahvista.

Tekemäni vierailun aikana nautimme erilaisista kahvihetkistä.  Sunnuntaina kävimme läheisessä kauppakeskuksessa, nautimme kahvia ja kirsikkasuklaakakkua, joka vei kielen mennessään.
Maanantaina keskustan kauppakierroksella istahdimme hetkeksi lepäämään ja nauttimaan kahvit Forumin uudistuneessa ilmapiirissä Kahvila Kipossa.  Myös pikku Prinsessa sai oman herkkuvälipalansa, banaanin.  Hieno idea käyttää aaltopahvirengasta, ei polta sormia.

Hard Rock Cafe Helsinki ja lounas siellä, oli elämys Mummolle.
Erilainen ympäristö ja todella hyvä ruoka.  Ja se jälkiruoka, siitä
riitti hyvin kolmellekin.
                                                                                                          

 

       

Hard Rock cafe Helsinki -kuvan ottaja Poika ja kuva pikku Prinsessasta on Miniän ottama.








                  Kuvassa Mummon tekemä ruokalappu.






Tiistaina jäimme Miniän ja Prinsessan kanssa kaupungille Pojan mennessä töihin. Etsimme kirjakaupoista Eija Kosken Himmelikirjaa tuloksetta. Välillä pidimme Prinsessan ruokailu- ja vaipanvaihtotauon Forumin uudessa Muumi aiheisessa lastenhoitohuoneessa.  Lastenhoitohuoneessa äidit juttelivat rennosti toisilleen ja vertailivat kokemuksiaan.  Moni tuntui karsastavan lasten kanssa shoppailua ja mielummin tilaavan verkkokaupoista. Miniän kanssa yhdessä tuumasimme, että kun Tytöllä on lapsia, he varmasti tulevat käyttämään tätä lastenhoitohuonetta, onhan Tyttö ehdoton Muumifani.
Kaupoissa kiertely väsytti ja päädyimme jälleen Kippoon, nyt valitsimme smoothiet.  Punaisessa kookosta, mansikkaa, banaania ja mantelimaitoa. Keltaisessa mm. avokadoa. Kuva Miniän ottama, mummon sylissä oli Prinsessa.  Ennen kotimatkalle lähtöä herkuttelimme vielä Miniän lihapullilla ja perunamuussilla sekä uunikasviksilla, jälkiruokana banaanikakkua, jonka reseptin haluan itsellenikin.

Turhat ostokset

Niinpä, mitään en tarvitse, mutta tulipahan ostettua.  Lankamaailmassa kävin perinteisesti ja sieltä tuli ostettua "tukkupakkaus" bambulankaa, koska ystäväni on pyytänyt neulomaan hänelle tiskirättiä suuremman siivousliinan.  Ystäväni pitää oranssista, joten ostin sitä. Varalta vähän ylimääräistäkin! Eli vaikka matkalla kulutinkin 200 g/840 m lankaa, niin lisää tuli 500 g/1500 m. Hyvästi Lankalaihis tältä kuulta!
Sinellissä kävimme periaatteessa etsimässä boordileikkuria Miniälle, mutta koska paperiosastolla oli kaikki -50 %, niin tietenkin sitä sorruin ostamaan kaikkea mahdollista.  Eka käyntikerralla ostomäärä oli melko kohtuullinen, mutta kävimme siellä myös toistamiseen ja vielä kerran ns. helmipuolella, joten kolme kassillista Sinellin tuotteita oli paluumatkalla matkatavaroissa.
Kävimme tietenkin myös vaateliikkeissä alennusmyyntien loppueriä penkomassa.  Mummo osti tietenkin vain vaatteita pikku Prinsessalle.  Voi miten ihania vaatteita nykyään lapsille onkaan!
Itselleni en ostanut mitään, hyvä Mummo! Miniä löysi todella halvat housut tai oikeastaan kahdetkin.
Itse löysin pari kivaa neuletta, mutta säästösyistä tyydyin vain kuvaamaan mallin, josko joskus tekisin vastaavan itselleni.  Langat varmaankin saa halvemmalla kuin 79,95 euroa/kpl.

Pahvi munat aion päällystää pääsiäiskoristeiksi, tähdet odottavat ensi joulua.  Napeissa on kivat eläinkuviot ja toisessa pussissa ompeluaiheisia kuvioita.
Toisella kerralla mukaan lähti rulla paperianarua (sitä voisi kokeilla virkkaukseen), pahvilaatikoita päällystämistä varten, erilaisia koristeniittejä, pahvikirjaimia sekä helmipuolelta helmiä ja höyheniä sekä metallilankaa himmelitöihin.

 

Nämä mallit miellyttivät yksinkertaisuudellaan, monikäyttöisyydellään sekä hillityllä värillä.

Lähes kotona jo

Kun lähtee matkaan tälläisistä maisemista, joita menomatkalla oli, niin voi varmasti varautua muutokseen.
Asemalle mennessä jännitti mummoa ja varmaan koiraakin. VR:n alennusmatkojen ansiosta, oli meidänkin matka halpa 20 euroa suuntaansa + lemmikkipaikasta 5 euroa.  Mitä sillä viidellä eurolla lemmikille sitten saa; paikan lattialta 12 paikan ns. välitilasta kaksikerroksisessa vaunusta.  Meidän lisäksi vaunussa oli kaksi kissaa omistajineen sekä toinen koira, joka tuntui olevan jo kokeneempi matkustaja.  Oma saatettavani oli hieman levoton toisen koiran takia, kissoista ei välittänyt, vaikka ne valittivat lähes koko ajan ja taisivat jopa tehdä haisevan vastalauseen kuljetuskoppiinsa.  Konduktööri Sanna oli ystävällinen ja tuli sanomaan, että seuraavalla pysähdyksellä on viisi minuttia aikaa, niinpä sitten koira sai jaloitella välilläkin.  Itse en voinut jättää koiraa yksin, joten matkustin ilman vessa. ja ravintolavaunukäyntiä.  Neulominenkin oli vähän paitsiossa, koska koira vahti, ettei oven takaisellakaan käytävällä turhia kuljettu.  Kaiken kaikkiaan kuitenkin matkasta jäi hyvä mieli, koiran voi nyt tarvittaessa käydä hakemassa junalla tänne hoitoon.

Paluumatkalla taasen innostuin neulomaan huivin loppuun, joten matka meni nopeasti.  Mies oli vastassa asemalla, koira vastassa "kaupunkikodissa".  Tässä iässä, kun mies haluaa saattaa asemalle jopa yli 120 km päähän ja tulla hakemaan, vaikka paluu on lähempänä puolta yötä, voi jo puhua ikävästä ja rakkaudesta.  Voiko parempaa rakkauden tunnustusta olla, kun mies on ostanut lempileipääni, lempimehuani sekä käynyt ostamassa Runebergin torttuja paluukahvien seuraksi.

Oma Koiramme oli tietenkin vallan innoissaan, kun palasin ja hän sai olla se ainoa rapsutettava.  Tänä aamuna heräsin hänen iloiseen nuolemmiseensa siitä että olen vieläkin täällä.

 

 


Matkaneuleeseeni olin varannut kaksi huivilankakerää, jotka langan tuhoamistarkoituksessa halusin neuloa pois.
Malli oli monelle tuttu Baktus-huivi, aloitin kolmesta silmukasta ja levensin joka toisella kierroksella toisessa reunassa silmukan.  Leveimmillään huivissa oli 144 silmukkaa eli
neuloin ensin toisen kerän leventäen ja sitten toisen perään kaventaen.  Huivi on yli 3 m pitkä
ja leveimmillään 110 cm leveä.  Eli juuri sellainen minkä voi kietoa kaulaan kylmässä

tuiskussa tai hartioille, kun mökissä on aamulla
viileää.