Lähes kotona jo

Kun lähtee matkaan tälläisistä maisemista, joita menomatkalla oli, niin voi varmasti varautua muutokseen.
Asemalle mennessä jännitti mummoa ja varmaan koiraakin. VR:n alennusmatkojen ansiosta, oli meidänkin matka halpa 20 euroa suuntaansa + lemmikkipaikasta 5 euroa.  Mitä sillä viidellä eurolla lemmikille sitten saa; paikan lattialta 12 paikan ns. välitilasta kaksikerroksisessa vaunusta.  Meidän lisäksi vaunussa oli kaksi kissaa omistajineen sekä toinen koira, joka tuntui olevan jo kokeneempi matkustaja.  Oma saatettavani oli hieman levoton toisen koiran takia, kissoista ei välittänyt, vaikka ne valittivat lähes koko ajan ja taisivat jopa tehdä haisevan vastalauseen kuljetuskoppiinsa.  Konduktööri Sanna oli ystävällinen ja tuli sanomaan, että seuraavalla pysähdyksellä on viisi minuttia aikaa, niinpä sitten koira sai jaloitella välilläkin.  Itse en voinut jättää koiraa yksin, joten matkustin ilman vessa. ja ravintolavaunukäyntiä.  Neulominenkin oli vähän paitsiossa, koska koira vahti, ettei oven takaisellakaan käytävällä turhia kuljettu.  Kaiken kaikkiaan kuitenkin matkasta jäi hyvä mieli, koiran voi nyt tarvittaessa käydä hakemassa junalla tänne hoitoon.

Paluumatkalla taasen innostuin neulomaan huivin loppuun, joten matka meni nopeasti.  Mies oli vastassa asemalla, koira vastassa "kaupunkikodissa".  Tässä iässä, kun mies haluaa saattaa asemalle jopa yli 120 km päähän ja tulla hakemaan, vaikka paluu on lähempänä puolta yötä, voi jo puhua ikävästä ja rakkaudesta.  Voiko parempaa rakkauden tunnustusta olla, kun mies on ostanut lempileipääni, lempimehuani sekä käynyt ostamassa Runebergin torttuja paluukahvien seuraksi.

Oma Koiramme oli tietenkin vallan innoissaan, kun palasin ja hän sai olla se ainoa rapsutettava.  Tänä aamuna heräsin hänen iloiseen nuolemmiseensa siitä että olen vieläkin täällä.

 

 


Matkaneuleeseeni olin varannut kaksi huivilankakerää, jotka langan tuhoamistarkoituksessa halusin neuloa pois.
Malli oli monelle tuttu Baktus-huivi, aloitin kolmesta silmukasta ja levensin joka toisella kierroksella toisessa reunassa silmukan.  Leveimmillään huivissa oli 144 silmukkaa eli
neuloin ensin toisen kerän leventäen ja sitten toisen perään kaventaen.  Huivi on yli 3 m pitkä
ja leveimmillään 110 cm leveä.  Eli juuri sellainen minkä voi kietoa kaulaan kylmässä

tuiskussa tai hartioille, kun mökissä on aamulla
viileää.