Kissanpäivät

Pitkän, kylmän ja runsaslumisen talven jälkeen meitä on hellitty kissanpäivillä.

Aurinkoa ja lämpöä.

Pikkukissakin on nauttinut ja viettää suurimman osan vuorokaudesta ulkona.

Viikonloppuna oli taas reissuillaan jopa yli vuorokauden.

Alkukesästä aina hermoilen, että pärjääkö se,

eihän metsän eläimet vaan syö sitä,

tuleeko se takaisin ollenkaan.

Isompi ja vanhempi, aikoinaan viisi vuotta elämästään sisäkissana viettänyt Kissamme on sisällä vietetyn talven jälkeen alkanut myös ulkoilla terassilla ja sen ympäristössä.

Koirakin on ulkona seuranani ja nauttii kesän tulosta.

Kuumalla ilmalla pitää aina houkutella se välillä sisälle viileään ja juomaan vettä.

Luin viime toukokuun 23.päivän postauksesta, 

että silloin oli kevään ensimmäinen lämmin päivä ja pääsin haravoimaan pihateitä.

Nyt sain eilen jo pihatiet haravoitua ja grillikatoksenkin siivouttua kesää varten.

Joka kevät olen haravoinut pihatiet ja rannalle vievän tien sekä oikopolun

kävyistä ja havun neulasista.

Tänä keväänä olen hieman laiskistunut (vanhentunut?) tai sitten

järkiintynyt enkä enää kerännyt metsäalueelta kaikkia maahan tippuneita oksia,

vain suurimmat.

Välillä piti pitää mehutaukoja.

Mikäs näissä maisemissa on hetki istahtaakin ja nauttia olostaan.

Nyt ei ollut edes itikoita riesana, vaikka niitä muutama iso jo saunailtana

vilvoitellessamme nähtiinkin.

Vesi on tänä vuonna ennätys korkealla ja laituri osittain veden alla.

Mieskin sai kiinnitettyä virkkaamani valeampiaispesän katon rajaan.

Saas nähdä toimiiko, eka kesää kokeilemme.

Löysin tuollaisen hassun ampiaisenkin siihen koristeeksi.