Rajalle 5 km, kauppaan 30 km

Sain lukijoiltani aiemmin kysymyksiä
joista yksi kosketti elämääni syrjäseudulla.
Mehän olemme nyt asuneet neljä vuotta täällä entisellä vapaa-ajan asunnollamme,
josta on matkaa lähimmälle kaupalle, postille yms palveluille 30 km.
Valtakunnan rajalle on vain 5 km.
En tiedä voiko tätä syrjäseuduksi nimittää, mutta kaukana palveluista ainakin asumme.

Aiemmin posti ja kauppa sijaitsivat 25 km päässä,
mutta nyt huhtikuussa lähikauppamme lopettaa.
Kauppapalveluiden ollessa kaukana, on ostoslistan tekeminen korostunut.
Unohtunutta maitopurkkia tai hiivapalaa ei noin vain viitsi lähteä erikseen hakemaan.
On pitänyt opetella varatarvikkeiden varastointia, etukäteen suunnittelua
 ja todellakin muistilistojen tekemistä.
Onhan siinä hyvätkin puolensa, että kauppa on kaukana.
Heräteostoksia herkkujen suhteen ei viitsi lähteä hakemaan kuten ennen kaupungissa.
Talvella pitää käyttää kylmälaukkua, jottei salaattitarvikkeet jäädy matkalla.
Kesällä kylmälaukkuja pitääkin olla useampi kauppaostoksia varten.
Pitsaa ei tänne saa tilattua, eikä muutakaan noutoruokaa.
Tarjouksien takia ei viitsi lähteä erikseen kaupalle.

Olen syntynyt ja kasvanut maaseudulla maalaistalossa,
silti lapsuuskodistani oli matkaa kauppaan, postiin, pankkiin ja kouluun noin kolme kilometriä.
Naapureita ympärillä useitakin.
Pikkukylällä oli jopa lapsuuteni aikana neljä kauppaa, nyt ei enää yhtään.
Kuntakeskukseen on lapsuuskodistani matkaa 6-7 km riippuen kumpaa kautta järven kiertää. Myöhemmin olen asunut joko taajamassa tai kaupungissa.
Olen siis aiemmin asunut aina kauppojen ja palveluiden lähettyvillä.



Nyt palvelut ovat kaukana samoin naapurit.
Lähin naapuri on noin puolen kilometrin päässä,
maantien toisella puolen ja toinen järven takana.
Parin kilometrin säteellä onkin sitten jo useampi talo.
Talvella naapurien valot kajastavat metsän ja järven takaa.
Joskus naapurin voi nähdä postilaatikolta postia hakiessa.
Kun naapurit ovat kaukana, ei esim. sälekaihtimia tarvita näköesteeksi.
Mies tykkää, kun voi käydä iltapissalla ulkona oman tontin laidalla naapurien näkemättä.
Kesällä pitää kuitenkin katsoa, ettei vierasta venettä ole rannan läheisyydessä,
kun vilvoittelee saunomisen välillä.
Kesällä meillä on mökkinaapuri viereisellä tontilla, mutta he käyvät mökillään todella harvoin.

Kissat saavat liikkua vapaasti ulkona ja Koirakin osaa olla omalla pihalla/tontilla vapaana,
kun tie on kaukana.  Tiemme kuuluu hoitoluokituksessa sinne häntäpäähän,
joten sitä hoidetaan sitten vihoviimeisenä, silti töissä käyvien on mentävä töihin ja takaisin.
Lisäksi pitää olla oma traktori + lumilinko, jotta saa oman 400 m tien aurattua.
Muutenkin pitää olla aika omavarainen. Oma kaivo, oma jätevesisysteemi.
Oma vastuu ja omat ongelmat.
Jätteet viedään aluekeräyspisteeseen itse, vaikka maksu meneekin.
Sähköjen kanssa on ongelmia tuulella ja lumituiskulla.
Netti on kyllä nopea valokuituyhteys, maksoihan se, mutta kannatti hankkia.
Kännykät toimivat milloin sattuu, masto on kaukana vaaraan takana.

Yksi sopeutumisen kohde minulle on ollut auton käyttö liikkumisessa.
Kaupungissa käytin autoa todella harvoin, työmatkat ja kauppamatkat pyöräilin aina.
Nyt meillä pitää olla kaksi autoa, jotta Mies pääsee käymään töissä ja
minä en jää sidotuksi pelkästään kotiin.
Harmittaa aina, kun yksityisautoilua syyllistetään niin paljon.
Ei täällä voisi elää ilman omaa autoa, ehkä me sovittelemalla ja järjestelemällä pärjäisimme yhdellä autolla, mutta hankalaa se olisi.
Vapaa-ajan palvelutkin ovat siellä kaukana. Elokuvissa tms käyntiin tulee lisäaikaa reilu tunti
ja polttoaineet maksaa.
Ulos syömään ei viitsi hetken mielijohteesta lähteä.
Matka aiheuttaa myös kuluja esim palveluihin. Remonttiakin miettiessä hinta nousee matkan takia. Myöskin paloauton tai ambulanssin tulo tänne kestää.

Hyviä puolia on tietenkin asuminen luonnon keskellä omassa rauhassa.
Turvallistakin täällä on asua, ei tänne kukaan kiertelevä kauppias tms eksy.
Iltalenkillä saa pimeälläkin lenkkeillä ihan rauhassa.
Ei minua täällä ole koskaan pelottanut.  Kaupungissa iltamyöhään liikkuessa kylläkin.
Onhan se suomalainen unelma elää järven rannalla kaupungissa.
 Siis aivan kuin me. Tämäkin kun kuuluu nykyisin kaupunkiin.