Alavireinen viikko takana

Asunnon vaihtokuume on vähentynyt jo huomattavasti.

Järkisyistä.

Uutisissa kerrotaan huonosti kaupaksi käyvistä vanhoista asunnoista,

asuntojen romutuspalkkioista ja hometaloista.

Meidän koti kuitenkin on rakennettu 2000-luvulla,

eikä ole ilmennyt mitään sisäilmaongelmiin viittaavaa,

alue on arvostettu etenkin vapaa-ajan asuntoalueena,

joten arvokin ehkä tulee säilymään.

Naureskeltiin kyllä, etteihän se meidän ongelma ole
miten talolle käy,

perikuntahan sen ongelman saa.

Kaivoin esille talokansiomme, jonne olen kerännyt kaikki tärkeät paperit.

Luin tarkkaan rantakaava-alueemme ehdot ja löysin kohdan,

jossa sanotaan, että tontilla saakin olla neljä rakennusta eikä kolmea,

kuten aiemmin luulimme.

Mutta mitäpä se hyödyttää, kun rahaa ei ole rakentaa.

Kun lähes viisi vuotta sitten sijoitin kaikki rahani ja säästöni tähän

silloiseen vapaa-ajan asuntoon, niin luulin palaavani työelämään takaisin.

Töissä ollessa palkka oli kaksikertaa suurempi kuin nykyinen työeläkkeeni,

lisäksi yllättävät menot pystyi rahoittamaan "ylimääräisillä" tuloilla;

työmatkoista tulevilla päivärahoilla sekä lomarahalla.

Nyt sama pieni eläke on kuukaudesta toiseen ja mitään ylimääräistä

ei ole odotettavissa nyt eikä koskaan enää.

Jos siis sitä lottovoittoa ei tule.

Välillä kaikki tuntuu niin toivottomalta.

Ensi kuun alussa pitäisi löytää rahaa vuoden ensimmäiseen lääkeostoon 850 euroa, 

siis lähes kuukauden nettotuloni verran.

Ei puhettakaan, että voisin mennä silmälääkäriin.

No, kun ei näe kunnolla,  niin ei näe epäkohtiakaan kotona.

Olen kuitenkin ajankulukseni tutkinut pohjapiirustuksia.

Mittaillut seiniä. 

Tekisi mieli ideoida, mutta jostain syystä kulunut viikko

on ollut alavireinen. Ei vaan mikään innosta.

Pikkukissakin taisi kyllästyä talopapereiden tutkimiseeni,

kun tuli kansion päälle istumaan.

Ja sitten jäi siihen makaamaan.

Jos myisimme tämän ja ostaisimme vanhemman, syrjäisemmän

talon, jossa olisi paljon ulkorakennuksia,

helpottaisi varasto-ongelmamme ja Mies saisi kaipaamansa

autotallin "autohommiansa" varten.

Ehkä siellä olisi myös enemmän tilaa, jotta vieraat mahtuisivat paremmin.

Luulenpa nimittäin, että koska asumme täällä kaukana,

niin yleensä vieraat joutuvat yöpymään meillä

ja koska tilaa on vähän, niin omia rauhallisia yöpymispaikkoja ei pysty

järjestämään ja siksi luulen osan ystävistämme jopa välttelevän meillä käymistä.

Niin ja ennenkaikkea, vanhempi talo = halvempi talo,

erotuksella tulisi sitä käyttörahaa.

Tiedän kyllä, ei pitäisi valittaa.

Meillä on kuitenkin katto pään päällä,

raha on riittänyt ruokaan ja lääkkeisiinkin, vielä.

Omistusasunto antaa vapauden olla ja varmuutta saada olla.

Omistusasunnossa on myös aina jotain korjattavaa,

huollettavaa, vastuuta kunnossa pidosta.

Ja kun kaikki asiat kasaantuu mielen päälle,

niin tulee alakuloiseksi.