Isoäiti

Minun on sanottu muistuttavan paljon omaa mummoani ja äitiäni ulkonäollisesti.
Äidin äiti oli minulle se oikea mummo, isän äiti jäi kovin vieraaksi, vaikka asuikin kotonamme ollessani lapsi.  Isän äitiä piti teititellä, enkä muista häntä kovinkaan läheisenä.
Mummolan mummo, äidin äiti, taas saa lämpimät tunteet esille.
Pääsimme kesäisin siskoni kanssa mummolaan muutamaksi yöksi lomalle.
Muutenkin kävimme useasti mummolassa.

Kun mummo ja pappa muuttivat kirkonkylään,  pääsin joskus kouluaikoinakin yöpymään heillä.
Mummolassa tunsin saavani huomiota ja hemmottelua,
 jota nelilapsisessa maalaistalon perheessä ei niin kovin paljoa kotona saanut.
Mummolassa olin "se ainoa ja tärkeä",  niin tunsin sen.

Kun sain luettavakseni Vappu Taipaleen Isoäitikirjan (Into kustannus, 2017),
niin sitä lukiessani välillä nauroin ja välillä pyyhin kyyneleitä.
Kirja on enemmän kuin tavallinen mummokirja, se on kirja naisena kasvusta,
lapsuudesta, nuoruudesta alkaen läpi äitiyden ja vaihdevuosien omaan mummouteen.
Kirjassa käsitellään myös herkkiä asioita tahattomasta lapsettomuudesta ja eroperheistä sekä yksityisyydestä puolin ja toisin.

Ensiksikin pidin kirjan iloisesta ilmeestä ja otteesta.
Lasten oivallukset
 kappaleiden alussa saivat nauramaan.
Kirjan teksti oli riittävän suurta ja kappaleet tarpeeksi lyhyitä, jotta sitä oli helppo
lukea myös pätkissä, 267 sivussa riittää luettavaa.

Kirjassa on paljon tutkimustietoa, muistoja, historiaa ja nykyaikaa.
Ihania pieniä yksityiskohtia jää mieleen, kuten mummon nimi maistuu hellältä mmm.
Odottava mummo ja jos voisin itse tehdä-ajatukset tuntuivat niin tutuilta.
Miettimistä tuli myös yllinkyllin.
Miksi sinkkuus on suosiossa ja perheellisyys koetaan hankalana?
 Miksi mummoja ei ole valjastettu imetyksen tukijoiksi?
 Onko isoäidit kuluttajina huomattu?
Ajatusta herätti myös se, kun oivalsin miten paljon me mummot olemme joutuneet opettelemaan teknologian sarallakin, vaikka meille monesti nauretaan asiasta.  Olemme oppineet käyttämään uusia
kodinkoneita, tietokoneita, puhelimia, yksin ompelukoneet ovat muuttuneet todella paljon, niitäkin olemme oppineet käyttämään.

Näin äitienpäivän alla kirjaa voi suositella kaikille naisille.
Nuorille ja vanhoille, ei pelkästään mummoille.

Kirjan lukemisen jälkeen muistaa, miten monenlaisia mummoja on olemassa,

on uramummoja, etämummoja ja samassa taloudessa asuvia mummoja.

On mummoja hoitamassa lapsenlapsia, on mummoja jotka tarvitsevat itse hoitoa.

Mummo on monasti se, joka luo perinteet, pitää yllä sukupolvien ketjua.

 

Itse toivon, että omat lapsenlapseni muistavat minua myös lämmöllä ja mummolassa viettämäänsä aikaa haikeudella kuten itse omaa mummoani ja mummolaani.

Yritin kertoa pojantyttärelle olevani hänen isänsä äiti.

Pikku Prinsessa naurahti; et oo, oot Mummo!

Kirja saatu arvostelukappaleena Into kustannukselta.