Muutakin kuin villasukkia

 

Villasukkia valmistuu edelleenkin tasaiseen tahtiin koko ajan, en vaan osaa olla neulomatta telkkaria katsellessani tai auton kyydissä istuessani.  Nyt olen tehnyt lähinnä miesten sukkia, tummia sävyltään, ne on jo kaikki hinnoiteltu ja laitettu kirpparikassiin.  

Onneksi välillä on jotain ompelutyötäkin.  Pikku Prinssi on melkoinen kastelija vaipanvaihdon yhteydessä ja Tyttö ja Vävy pyysivät ompelemaan suojaesiliinan.

Tätä Finlaysonin vahakangasta oli jäänyt keittiön pöydän liinaa lyhentäessäni 

ja siitä tulikin hyvänkokoinen essu.

Pikku Prinsessalle virkkasin aikoinaan kastepuvun ja nyt joko siitä tai sukumme perinnepuvusta tulee sitten pikku Prinssin kastepuku.  Meillä on suvussamme hyvin yksnkertainen ohuesta valkoisesta puuvillasta tehty puku, jossa on tyllikankaasta päällinen helmaosassa.

Se on ollut jo aikoinaan minulla ja sisarillani sekä meidän lapsilla ja osalla heidän lapsiaan. 

Pikku Prinsessa oli todella pieni vielä kasteen aikoihinkin, joten hänelle mahtui myös virkkaamani puku.  Saattaa olla, että pikku Prinssi ei siihen enää mahdukaan.

Tyttö pyysi virkkaamaan rusetin ja nauhat kastepukuun. Violetti on heidän lempivärinsä ja sopii hyvin pojalle sekä nyt paastonajan kirkollisiin väreihinkin.

Kun löysin varastoistani tällaista lapsille sopivan kuvioista vahakangastakin, niin ompelin siitä vaipanvaihtoalustan mummolaankin.  Sisälle vain pätkä telttapatjasta ja alusta oli valmis.

Alustaa testattiin jo viikonloppuna ja vielä siihen mahtui.

 Kiva on ollut välillä ommellakin, vaikkakin näin yksinkertaisia ompeluksia.

Kevään tullen siirryn aina enemmän ja enemmän virkkaamaan.

Puuvillalangat ja trikookuteet odottavat jo pääsyä valmiiksi töiksi.

Ideoita vielä haeskelen.