Pilkillä

Muutaman pakkaspäivän jälkeen, Mies jo mieluili sunnuntaina pilkille.  Itseäni huimasi ajatuskin jäälle menosta.

Lupasin lähteä rannalle mukaan, köysi valmiina pelastamaan uppoavan Mieheni.

 Onneksi järki voitti ja pilkkiminen tapahtui rannalta.  Jäätä oli vaivaiset 3,5 cm.  

Vaikka sanotaankin, että kolme senttiä kestää pilkkimiehen ja viisi muut.

 Sunnuntaina sää oli aurinkoinen ja kun lunta oli vain vähän, niin liikkuminen metsässäkin oli helppoa.  

Menimme samalle laavulle ja lammelle, jossa kävimme viime syksynäkin.

 Edellisenä kesänä oli myrsky tehnyt tuhojaan ja viime syksynä olikin kiipeäminen kaatuneiden puiden ylitse, nyt puut oli onneksi katkaistu ja hieman laavun ympäristöä siistitty.  Koska laavu on luonnonsuojelualueella, niin suurempia maaston siistimisiä siellä ei tehdä.

 Jälleen kerran olimme iloisia siitä, että tällaisia mahdollisuuksia on kaikkien saatavilla.  

Valmiit laavut, valmiit polttopuut ja upea maisema.

 Kalaa ei tällä reissulla tullut, mutta ihana retki se kuitenkin oli, vaikka unohdimme omat makkaratikutkin kotiin.

 Makkarat paistuivat ja kahvi termoksessa oli kuumaa.

 Kelpasi siinä laavun reunalla istua ja ihastella nuotion tulta ja kaunista lampimaisemaa.

 

Matkakin tehtiin "postikorttimaisemissa".  Mukavan viikonlopun rentouttava retki.