Käytiin viemässä Miehen isän haudalle kanervat ja siistimässä hauta talvikuntoon.
Kanervien vienti vähän viivästyi, ne olisi voinut viedä jo kauan sitten, mutta tuntui, että aina on jotain muuta tekemistä. No, oli siellä vielä monta hautaa, jossa kesäkukat olivat nuukahtaneina.
Mietin, että kukahan tuotakin hautaa meidän jälkeen hoitaa. Miehellä on yksi siskopuoli, mutta hän asuu kaukana, käy muutaman vuoden välein äitinsäkin luona. Samalla tuli mietittyä, että pitäisi muistaa sanoa lapsille, että haluan mielummin sinne entisen kotikunnan hautausmaalle tuhkattuna. Jotenkin pidän siitä ajatuksesta, että on vain pieni nimikyltti yhteisessä suuressa hautakivessä tai pylväshän se oikeastaan on. Sitä ei tarvitse kenenkään hoitaa, mutta on paikka, jossa voi käydä muistelemassa ja viemässä kukkia tai kynttilöitä. Itse vien jouluisin ns. muistelupaikalle hautakynttilän, niille, jotka ovat toisaalle haudattuja. Siinä samalla ajattelen heitä.
Tuhkauksen haluan minäkin. Ja Äitini halusi. Olimme muutama viikko sitten hautajaisissa, joissa oli arkkuhautaus ja minusta tuntui pahalta, kun lauantaina vainaja laskettiin hautaan ja vasta maanantaina hauta suljettiin. Itse en halua, että hautani on muutaman päivän auki ja nykyisin, kun hauta täytetään, arkku rikotaan.
VastaaPoistaMutta nyt eletään ja nautitaan syksystä..:)
Todellakin, nautitaan syksysstä, täällä ainakin ihanan aurinkoinen päivä.
PoistaSamoilla linjoilla kanssasi olen minäkin. Olemme miehen kanssa tehneet asiasta kirjallisen vetoomuksen jälkeenjääville. Minä en halua olla kenellekään vaivaksi kuolemani jälkeenkään. Mikä sattuma. Olen ollut hautajaistunnelmissa tänään minäkin, tosin vain kyläkoulumme vuoksi. Itse asiassa se lakkautettiin jo kaksi vuotta sitten, mutta vasta kiinteistön myynti-ilmoituksen nähtyäni sisäistin, että kunnan päättäjien ratkaisu on lopullinen. Hienoa päivän jatkoa
VastaaPoistaHarmi, kun noita kyläkouluja lakkautetaan. Sitten lapsia kuljetetaan pitkät matkat taksilla ja ihmetellään liikunnan vähyyttä.
Poista