Punkaharjun pitäjän, entisen itsenäisen kunnan, oma viiri on kovasti ruotsalaisuuteen viittaava väreineen ja "kruunuineen". Kuitenkin se muistuttaa entistä kunnan vaakunaa ja on itselleni muisto syntymäkotikunnastani.
Juhannuksena ottaessamme alas Karjalan värein olevan isännänviirin, huomasimme sen olevan jo kovin haalistunut kolmeen vuoteen. Onhan se ollutkin esillä kesät talvet. Viikko sitten olleen sukutapaamisen aikaan Mies kävi paikallisesta kaupasta ostamassa Punkaharju viirin, koska olin siitä jo aiemminkin haaveillut. Olkoon se syntymäpäivälahjani neljä kuukautta etukäteen.
Tänään sitten nostimme viirin salkoon juhlallisin menoin Tytön ja Vävyn ollessa myös paikalla.
Ohikulkijoissa (siis järvellä liikkuvista) se saattaa herättää kysymyksiä, eihän tuo väriyhdistelmä ja malli kovin tunnettu ole.
Vaikka tänä keväänä nostin pelargoniat aikaisin valoisaan paikkaan ja leikkasin ne tuuhettumaan, niin silti kukinta on vasta nyt parhaimmillaan. Vähitellen täytyy minunkin uskoa, että täällä kesä tulee myöhemmin ja on lyhyempi kuin etelämmässä. Kesäkukkien kukinta tuntuu nyt vasta olevan parhaimmillaan ja kohta niitä pitää suojella yöpakkasilta. Toissa yönä nukkumaan mennessämme oli lämpötila vain kuusi astetta.
Mies oli käynyt Motonetissa, kun tuli minua hakemaan junalta ja ostanut muiden ostostensa lisäksi näitä aurinkokennovalaisimia, joista kaksi laitoin noiden samettiruusujen ruukkuihin. Nämä kukat näkyvät parhaiten ruokapöytämme päässä olevasta ikkunasta ja on illalla kivan näköistä, kun himmeä valo valaisee kukkia. Edelliset pienemmät valaisimet eivät kauaa kestäneet, toivotaan, että nämä vähän kauemmin. Minulle on nyt iskenyt joku uudistusvimma, nytkin mietin, että noi valkoiset muoviamppelit vaihtuvat ensi kevääksi johonkin luonnonläheisempään, mielellään itse tehtyihin "juttuihin". Toivottavasti pääsen sanoista tekoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti