Ihmettelettekö te koskaan sitä, miten samoista lähtökohdista tulee niin erilaisia ihmisiä?
Sain pari päivää sitten sähköpostia entiseltä koulukaverilta, jonka kanssa olimme erottamattomat koko keskikoulun ja lukion ajan eli yhteensä 8 vuotta. Sitten tiemme erosivat ja olemme vain satunnaisesti kuulleet toisistamme. Ei silloin ollut kännyköitä, sähköpostia ja facebookia.
Itse koen maailmani olevan niin pieni ja vaatimaton häneen verrattuna. Hän on viettänyt vuosia ulkomailla, luonut uraa, matkustelee työkseen paljon Lähi-Idässä ja on lääkärimies ja koti Kauniaisissa. Lapsikin on.
Häneen verrattuna koen, että minulla ei ole mitään, ei mikään mennyt kehuttavasti.
Silti peruslähtökohdat olivat lähes samoja, pienen kylän tyttöjä vaatimattomista lähtökohdista, isosta perheestä molemmat.
Mitä ovia hän uskalsi rohkeammin avata, miten elämä johdatti häntä laajemmalle.
Ei lähtökohdilla tai perimällä ole tässä tekemistä.
Oikeilla valinnoilla kentis. Mutta miksi juuri hän ja miksi juuri minä?
Samaa mietin välillä sisarustenikin suhteen. Miksi juuri minä ja pikkuveljeni olemme perineet diabeteksen. Onko elintapamme niin poikkeuksellisen huonoja verrattuna siskooni ja toiseen veljeeni. Ja miksi juuri nämä kaksi ovat muutenkin menestyneet elämässään paremmin, samat lähtökohdat ja geenit.
En mahda sille mitään, että koen epäonnistuneeni monessa asiassa. En suinkaan ole mennyt siitä missä aita on matalin, vaan olen joutunut kokemaan monenlaistakin vastoinkäymistä ja epämiellyttäviä asioita elämässäni. Olen yrittänyt parhaani, mutta se ei ole riittänyt.
Moni sanoo, ettei vaihtaisi mitään elämässään. En minäkään vaihtaisi, mutta ottaisin mielelläni paljon lisää. Tiedän kyllä miksi pohdin tällaisia, lauantaina on isosiskoni järjestämä sukutapaaminen, johon toisaalta on kiva mennä, toisaalta tiedän, että taas harmittaa oma vähäpätöisyys.
Joskus nuorempana jaksoin vitsailla ja naureskella omille epäonnistumisille ja elämälleni, nyt en enää jaksa. Olenko katkera, kyllä. Olenko kateellinen, kyllä.
Tiedätkös mitä, juuri sinä olet sellaisena kuin olet täydellinen! Itse ei näe itseään arvokkaana, mutta sitä se juuri on. Olen lukenut blogiasi jonkun aikaa ja sieltä tulee esiin lämmin,hellä ja empaattinen ihminen. Ehkä sisaresi eivät sitä ole..Jokaisella on jotakin mitä toisella ei ole. Mutta se mitä on, on arvokasta ja uskon että sinulla on paljon sitä! Sinä elät juuri sinunlaistasi elämää, muu ei ole sinua varten ja pääasia on että sinulla on hyvä, ei se mitä muilla on. Juuri nytkin kirjoiti rehellisesti,avoimesti tunteistasi blogiisi, tekeekö sisaresi,koulukaverisi niin? Ovatko he avoimia? Sinulla on lahja olla rehellinen itsellesi ja se on kuule todella paljon! Ja usko vaan, jokaisella on jokin asia minkä haluaa tehdä erilailla, tai haluaa muuta kuin on, se on normaalia :)
VastaaPoistaEt todellakaan ole vähäpätöinen!!
Kiitos lohduttavista, kannustavista ja ihanista sanoistasi.
Poista