Nyt kun Mies on lomalla, menee omakin päivärytmi sekaisin. Toisaalta tuleekin tehtyä enemmän kaikenlaista normaalista poikkeavaa. Eilen, kun Mies kävi parturissa, passikuvissa ja uusimassa passinsa, niin minä olin rauhassa tutkimassa kirjaston kirjoja ja lukemassa lehtiä lukusalissa. Tänään taas Miehen piti mennä pilkille, mutta kovan puuskittaisen tuulen takia ei lähtenytkään. Minun oli tarkoitus ommella koko päivä, mutta suunnitelmat muuttuivat. Innostuinkin leipomaan päiväkahville peltileipää. Pelti ei tässä tapauksessa viittaa kovuuteen vaan kokoon. Helppotekoinen taikina, pitkä kohotus ja sitten pelti uuniin. Aivan kuin tuoreet sämpylät. Ja siitä pellillisestä jää vielä iltapalallekin. En ole koskaan, nuorempanakaan tykännyt ruuanlaitosta, mutta leiponut kyllä olen joskus paljonkin. Tytön kanssa oltiin yhtenä syksynä karkkilakossa ja leivoimme ainakin pari kertaa viikossa marjapiirakkaa tms makeaa. Tyttökin asui silloin vielä kotona. Leipominen on nyt jäänyt, osittain pienen keittiön takia, osittain siksi, että kahdelle ei viitsi leipoa. Mutta tämä oli helppo ja nopea tehdä ja ihana tuoreen leivän tuoksu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti