Viikonloppuna tehtiin oikein kyläilykierros. Ensin veimme Koiran viikonloppuhoitoon kummityttömme luo ja sitten Tytön ja Vävyn luo yöksi, josta aamulla aikaisin kohti veljeni kotia. Siellä oli veljen tyttären 9-vuotissyntymäpäiväjuhlat menossa ja 14 tyttöä ja poikaa iältää 7-9 vuotiasta "riehumassa". Ääntä siitä porukasta lähti. Iloisia ja reippaita eka- ja tokaluokkalaisia kaikki. Synttäreiltä jatkoimme matkaamme Pojan perheen luo. Pikku Prinsessalla hymy levisi, kun näki ketä tuli. Monta uutta sanaa oli taas oppinut ja naisellisena pikkutyttönä mummon tuomat muumipinnit piti heti laittaa tukkaan. Kävimme myös katsomassa kotikadun päässä sijaitsevaa päiväkotia, jossa pikku Prinsessa on käynyt jo pari viikkoa. Tuli ihan omien lasten päiväkoti mieleen.
Täytyy tunnustaa, että matkan aikana piti ostaa yksi lankakerä, kun matkaneuleeksi varattu sukkaneule tuli valmiiksi jo alkumatkasta.
Paluumatkalle mukaamme lähti myös Koiraherra. Arjen hankaloittaja, kuten Poika sitä nimitti. Koiraherra matkusti oman vilttinsä päällä keskiturvavöihin kiinnitetyissä valjaissa. Rauhalllinen matkustaja, joka välillä nousi istumaan ja katselemaan maisemia. Koiraherra jäi aluksi Kuopuksen hoiviin, ainakin siksi aikaa kunnes meidän evakkotaival jäätyneen viemärin vuoksi loppuu. Eilen saatiin jo sulatettua kahdeksan metriä ja vielä viisi metriä pitää tänään sulattaa.
Kun Koiraherra oli viety Kuopuksen luo ja Tyttö ja Vävy jääneet kotiinsa, jatkoimme me matkaamme kummitytön kotiin. Samalla nautimme hänen äitinsä 50-vuotissynttärikahvit ja juttelimme jonkin aikaa ennen lopullista kotimatkaa. Koira oli viihtynyt hoitopaikassaan hyvin, olihan siellä pieni tyttökoira kaverina. Kello oli jo lähempänä puolta yötä, kun mekin pääsimme vihdoin kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti