Puolivuotta meni, mutta kannatti

Kävinpä viime viikon loppupuolella taas tuolla pääkaupungissa pikku Prinsessan ja vanhempiensa luona.  Pikku Prinsessa on ihanasti oppinut puhumaan jopa kahden sanan lauseita ja kävelee tepastelee ulkonakin ilman tukea.  Ihana tyttö.  Matkii kyllä kaikki sanat, joten nyt pitää olla varuillaan mitä sanoja käyttää.  Oli taas kiva käydä.  Menomatkalla palkitsin itseni suklaaleivoksella kahvin kera.  Miniä taas valmisti aivan ihania bataattiburgereita.  Oli hyviä.  Matkan aikana neuloin sukkia.  Minulla oli kolmea eri violetin/lilan sävyistä ohutta lankaa, jotka yhdistin, jotta sukasta tulisi paksumpi kotisukka.  Niistä tuli useammatkin sukat, kun kerissä oli noin 400 m kussakin.
Itsenäisyyspäivää juhlittiin kotona Miehen kanssa sinihomejuustolla, pipareilla ja punaviinillä.  Katsottiin samalla linnan juhlia.
Tänään olikin sitten jännä päivä.  Meillä oli lopputarkastus siltä osin, että saamme vapaa-ajan asunnon vakituiseksi asunnoksi.  Tarkastaja ei pitkään viipynyt, koska muutoksia ei ollut luvassa vaadittu tekemään, silitteli Pikkukissaa ja teki paperit valmiiksi.
Puoli vuotta sitten kesäkuussa aloittamamme urakka on nyt sitten saatu päätökseen ja asuntomme on hyväksytty vakituiseksi asunnoksi ja voimme vihdoinkin tehdä muuttoilmoituksen tänne.  Mitään urakointia asunnon suhteen ei siis tarvinnut tehdä, vaan papereiden suhteen; osoitetietojen saamista, lukuisia paperikopioita, poikkeuslupa-anomus ja rakennuslupa.  Välillä aina odotusta valitusajan verran ja sitten taas uusi hakemus ja odotus.  Mutta tämä kaikki kannatti tehdä.  Pääsemme jatkossa Koiran kanssa lenkillä käydessä hakemaan päiväpostin.  Kyllä sitä osaakin iloita pienistä asioista!