Miksi aina villasukkia

Tuon lauseen perässä pitäisi olla kysymysmerkki, mutta kun koneeni on työkäytöstä hylätty, sieltä täältä näppäinvikanen, niin kysymysmerkkikään ei aina toimi.
Itse aloin tänään miettimään, että mikä saa minut aina ostamaan tarjouksesta sukkalankoja ja neulomaan villasukkia, vaikka niitä riittäisi jo itselleni ja perheelle loppuelämäksemme.
Villasukkien neulominen vain on niin helppoa silloin, kun ei tiedä mitä tekisi.  Niitä voi neuloa puolihämärässä auton kyydissä istuessa tai seurata telkkaria ilman, että tarvitsee tuijottaa neuleeseen.  Eilisiltana tein nuo sukat, koko 38 Lauri-sukkalankaa.  Niin ja tein illan aikana muutakin, kun vain neuloin.  Neulominen on myös rauhoittavaa, sillä on meditatiivinen vaikutus.  Enkä osaa vain istua ja olla tekemättä mitään.  Siksi ostan sukkalankoja ja neulon villasukkia.
Tänään kyllä oli päivä, jolloin lähdin jo aamulenkin jälkeen kaupungilla ja tulin vasta illansuussa kotiin.  Olen yhdistänyt matkojen ja polttoainekulujen minimoimiseksi taas kaksi asiaa samalle päivälle.  Aamupäivällä käyn vesijumpassa ja uimassa,  iltapäivällä taas kokoontuu ryhmä, jossa opetellaan tulemaan toimeen meitä yhdistävän sairauden kanssa.  Tänään meillä oli juhlakahvit tauon aikana.  Eräs ryhmäläisemme oli saanut kuuden vuoden taistelujen jälkeen työkyvyttömyyseläkkeen.  Sitä sietikin juhlia.  Muutenkin pitäisi enemmän muistaa juhlistaa pieniäkin myönteisiä, yllättäviä tai muuten merkittäviä asioita.  Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.