Eilen illalla, kun palasimme kotiin isänpäivävierailulta, niin aivan loppukilometreillä alkoi sataa lunta tai räntää kait se oli, mutta valkoista kuitenkin.
Tänä aamuna, kun kävimme aamulenkillä, oli maa valkoinen.
Kaikki näytti luonnossa taas niin erilaiselta. Hakkuualueetkin olivat paljon kauniimmat. Yksinäinen vanha metsätyömiehiltä unohtunut kahvipannukin nökötti kannon nokassa ja sulautui maisemaan.
Koira haisteli ja tutki, liekö löytänyt ketun jäljet.Mies näki eilen ketun juoksevan aivan mökkimme lähellä, minun ja Koiran ollessa aamulenkillä.
Sain vihdoinkin kerättyä virkatut matot terassilta pesuun ja odottamaan ensi kevättä. Nyt pitäisi vielä viimeiset askartelutarvikkeet hakea luonnosta, ennenkuin lumi oikeasti tulee ja peittää kaiken. Nyt tämän aamuinen lumi tuntuu vielä sulavan lämpötilan ollessa niukasti lämpimän puolella. Mutta nyt nautin siitä vielä ja laitan takkaan tulen ja käperryn neulomaan ja katsomaan viime viikon sarjoja tallennuksesta. Ensimmäinen lumi on aina ihanaa ja tulee yhtä rimuisa olo kuin lapsena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti