Tänä aamuna se sitten iski, totaalinen väsymys. Koko Miehen loman ajan ja jo ennen sitä, on ollut paljon tekemistä ja menemistä ja aivan vaan olemiselle ei ole ollut aikaa. Koko ajan on jotain, jota pitäisi tehdä ja pitkä lista tekemättä olevia.
Nyt sitten sain taas muistutuksen omasta jaksamisestani.
Meidän piti tänään lähteä käymään vanhempieni luona, kolme tuntia suuntaansa ajomatkaa, mutta tunsin aamulla, ettei kaikki ole hyvin. Vaikka olin nukkunut riittävästi, olin aivan stressaantunut, lihakset olivat täysin jännittyneet ja olo levoton. Ehdotinkin sitten Miehelle, että siirretään reissua reilulla viikolla. Aamutouhujen jälkeen oli pakko palata sänkyyn ja pakottaa itsensä lepäämään. Vähitellen monien rentoutusharjoitusten avulla sain oloni rauhoittumaan ja nukuin pari tuntia. Mies kertoi minun valittaneen ääneen nukkuessani.
Tänään sitten vain olemme, paitsi että pitää käydä apteekissa ja valmistella huomista puu- ja marjankeruureissua. Ja mustikoitakin pitäisi vielä kerätä. Ensin kuitenkin syödään hyvin, keitetään päiväkahvit, nautitaan hetkestä ja ollaan vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti