Villapeitto ja German Brass

Eilen illalla tai iltayöstä kävimme kirkkokonsertissa, jossa esiintyi German Brass puhallinorkesteri, joka koostuu eri puolilla Saksaa asuvista ammattimuusikoista ja yliopiston professoreista.  Menimme paikalle hyvissä ajoin, koska paikat eivät olleet numeroituja.  Kirkossa oli jo jonkun verran väkeä ja se alkoikin täyttyä mentyämme.  Miehelle totesin, että tässä olisi ollut puoli tuntia hyvää aikaa neuloa.  Mies epäili, ettei se oikein sopisi.
Mutta jälleen kerran totesimme, että kannatti tulla.  Konsertti oli huikea.  Saimme myös kuulla hauskasti juonnetut välispiikit yhden jäsenen kertomana osaksi saksaksi, osaksi suomeksi ja pääosin englanniksi. Konsesrtin alkuosa oli klassisempaa ja väliajan jälkeinen osa kevyempää musisointia.  Mennessämme epäilin, että mitenkähän Mies jaksaa konsertin loppuun, mutta hänhän oli innoissaan.  Jatkossa ei tarvitse enää niin paljoa houkutella.
Ennätin ottaa muutamn kuvan ennenkuin valokuvaus kiellettiin, niinpä soittajista ei ole kuvaa.

Matkakäsityönä minulla on ollut jo jonkin aikaa
vaalean lilan (roosan?) värinen helmineuleinen
vauvan peitto.
Lankana on Palino, the finest merino wool-lanka, jota ostin viimeksi Lankamaailmassa käydessäni.  Kyseeessä oli alennettu hinta ja poistuva tuote, joten ostin varalta viisi kerää
(50 g = 125 m).  Peittoon käytin 4,5 kerää ja siitä tuli noin 65 cm x 75 cm eli mielestäni aivan reilun kokoinen peitto vaunuihin.
Kunpa ystäväperheen sukulainen, joka saa vauvan syyskuussa, saisi tytön.  Voisin lahjoittaa peiton hänelle.
He ovat jo vuosia halunneet yhteistä lasta, nyt 37-vuotiaana se onnistui.  Itse oli 37- vuotias, kun Kuopus syntyi ja olen niin onnellinen siitä.  Uskon, että myös tämä, jo teini-ikäisten poikien äiti, on onnessaan vauvan tulosta.
Peitto vaatii vielä viimeistelyä ja ehkä höyryttämistäkin, koska pätkissä neuloen teen epätasaista.  Muutenkin puikkokoko 3,5 oli minun käsialaani liian iso.  Uskon kyllä, että saan tästä vielä edustuskelpoisen lopputuloksen.