Oli ihan pakko

Tänään näin kaupan kassalla taas muumikassin, pakko oli ostaa niitä kaksi.  Tytölle toinen, toinen itselle.  Muumikasseja ei koskaan ole liikaa.
Näissähän voi säilöä lankoja, kankaita, lehtiä, ihan mitä vaan.

Kävin myös meidän varastolla eli Miehen kotitalon saunalla penkomassa lasten lelulaatikoita.  Löysinkin muutaman kivan lelun pikku Prinsessalle ensi viikonlopuksi.  Hänellä on sitten mukavaa tutkia "uusia" leluja, kun äiti ja isä ovat rokkaamassa.
Teletapit olivat Kuopuksen aikaan uusia ja nyt pikku Prinsessa on innostunut niistä.  Tiikeri taas viehättää värikkyydellään ja purkeista on kiva rakennella torneja tai laitella niitä sisäkkäin.  Mielileluja ihanaiselle.

Eilen paluumatkalla Tytön ja Vävyn luota kotiin oli ihan pakko virkata jotain, samalla mieli rauhoittui.
Yksinkertaista, pylväitä ja ketjusilmukoita, se rauhoittaa, vaikka lanka olikin tätä rauhatonta pätkävärjättyä puuvilla-bambua.  En vieläkään ole keksinyt, mihin tätä lankaa voisi käyttää, niin ettei se näyttäisi  oksennukselta liian karkin syönnin jälkeen.
Tiski- tai pölyrättinä = siivousliinana se menee.
Malli siis iso isoäidin neliö, johon virkattu yksivärisellä vihreällä kiinteitä silmukoita viimeinen kerros.  Pakko tuhlata tää lanka pois, jottei se aina ponnahtaisi esiin lankakorista.