Pojat ja minä

Olen juuri raahannut kaksi painavaa ruokakassia maantien reunasta kotiin, välillä piti pysähtyä ja vetää happea ja manailla sitä miksi tulikin ostettua noin paljon tavaraa.  Koiran ruokapussin 8 kg sekä Miehen kivennäisvedet jätin suosiolla auton takakonttiin samoin postista tulleen paketin.  Pitänee nekin illalla sieltä kotiin raahata, Mies saa kyllä auttaa kantamisessa. Nuorisokin on tulossa illalla, joten kyllä sitä ruokaa meneekin.  Naapurimökin poikakin jätti autonsa suosiolla tien puoleen väliin ja oli hauska katsoa, kun he tyttökaverinsa kanssa tennareissa yrittivät upottavaa tietä päästä eteenpäin.  Kannattaisi kumppareita käyttää
Nyt kun tässä kerään voimia imurointia varten, huomasin, että tänä viikonloppuna tulenee 8000 vierailua täyteen blogissani.  Kun loppiaisen tienoilla aloitin kirjoittelemisen, niin toivoin että edes 100 käyntiä täyttyisi.
Silloin tietäisi, että tätä lukee muutkin kuin omat lapset. 
En vieläkään osaa kuvia käsitellä ja manailen aina kun yritän saada ne oikeisiin paikkoihin.  Opettelua siis vielä on.
Kirjoittamisessa olen tullut enemmän avoimemmaksi.  Alussa mietin tarkkaan miten asiat ilmaisen anonyymisti,  nykyisin kirjoitan ajatuksiani päiväkirjamaisesti.  Käsityöt ovat edelleen se ykkösjuttu ja tavoitteena on tuota lanka- ja kangasvarastoa vähentää
vuoden aikana.  Huonolta se vähän näyttää näin vuosi kolmanneksen lähestyessä loppuaan.  Ompelemisen suhteen pitää tormistautua.  Kävin kauppareissun yhteydessä varaamassa paikalliselta kirppikseltä paikan.  Halusin sellaisen, jossa on oma rekki, niinpä myyntipaikka vapautuu vasta kuukauden päästä.  Nyt olisi siis hyvin aikaa ommella jotain kirppiksellekin tai sitten koota tarvikepusseja myyntiin, tuohan se ainakin vaihtelua päiviin.  Nämä minun pojat kun eivät turhia puhele. vaikka seuraa niistä kyllä on.