Kevätkaivuut

Keväässä parasta on, kun pääsee tekemään ojia pehmenevään hiekkaan.
Tuntee itsensä ihan lapseksi, kun kumisaappaan kantapäällä tai kepillä saa vetään ojia ja saa veden virtaamaan.  Tie alkaa jo sulaa ja pehmenee koko ajan.  Meille tulee taas muutaman päivän - viikon kävelyaika, jolloin joudumme jättämään auton maantien viereen ja sieltä metsää pitkin kävelemään, kun tie pehmenee niin ettei autolla pääse.  Lunta on edelleen vielä siellä mistä sitä ei ole aurattu pois, pihassa valtavat penkat ja metsäkin vielä valkoinen.
Eilen Mies kertoi ilouutisen, vettä oli noussut kaivoon ja meidän kantovesivaihe  päättyy tällä erää.  Olemme pesu- ja "vessanpönttö"veden joutuneet kantamaan saunalta, johon saamme pumpulla järvivettä,  juomavesi on tuotu kaupungista.  Meillä ei siis ole ollut juoksevaa vettä vaan kävelevää vettä.  Meidän pikku talomme kun on tehty lähinnä vapaa-ajan asumiseen, vaikka onkin talviasuttava ja sähköt, vedet, viemärit ja muut on kunnossa, mutta mitoitus ehkä liian pientä.  Vesikin riitti, kun kävimme täällä vain viikonloppuisin ja lomilla, talvella vähemmänkin. Nyt asumme pääasiassa täällä.  Vapaa-ajan asunnollahan ei saa asua vakituisesti, mutta saa asua vapaa-ajat ja niitähän minulla riittää.
Olen nyt vajaan yhdeksän kuukauden maalla asumisen aikana kokenut varmaan jo kaikki mahdolliset vaikeudet, enkä silti ole muuttamassa vielä pois.  Mies tuskailee välillä, mutta me koirien kanssa halutaan pysyä täällä.