Tänä aamuna aamulenkillä ihastelin puiden kimaltavia oksia. Eilinen sade oli jättänyt oksille pisaroita, jotka yöpakkanen oli jäädyttänyt. Oksat helmeilivät kauniisti. Kaukaa katsoen luulin ensin, että pajuun on etuajassa puhjennut jo pajunkissat.
Tällaisenäkin harmaana päivänä voi löytää aarteita luonnosta, kun vaan pitää silmät ja korvat auki. Paluumatkalla nimittäin pysähdyimme Koiran kanssa kuuntelemaan kuinka tuulenpuuska lähestyi, humina läheni ja läheni ja sitten lempeä etelätuuli puhalsi kasvoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti