Kolmas päivä

Eilinen päivä meni menneitä ajatellen, muistellen sitä aikaa, kun saimme pienen vilkkaan koiranpennun ja miten siitä kasvoi sitkeä ja viisas aikuinen, lopulta vanhus, jolla oli monia vaivoja. Luopumispäätös on vaikea ja raskas kantaa, kiitos lasteni isälle, että hoidit sen. Oma Koirani seurasi eilen minua, katsoi kummissaan itkuisia silmiäni ja nuolaisi kaiken varalta.  Käsitöitäkään en saanut oikein aikaiseksi, enkä oikein muutakaan.
Tänään tulee Kuopus käymään, lämmitetään ulkosauna ja tehdään kiuasmakkaraa.
Tänään on myös kolmas päivä eläkkeellä.  En oikein vielä osaa asiaa hahmottaa, olen odottavalla mielellä, että sitten kun menen töihin..... En osaa vielä mieltää, että tämä on nyt pysyvää. Tiedän, että minun pitäisi rakentaa toimiva päivärytmi, viikkorytmi, kuukausirytmi.  Mutta sisältö on vielä hakusessa.  Satunnaisesti olen katsonut nettisivustoja ja etsinyt itseä kiinnostavaa tekemistä.  Pikkukunnan tarjonta ei ole suuren suurta.
Eläkeläisten tarinakerhoja, tuolijumppaa, pitäjäkerhoja, sydänyhdistyksiä. Ei mitään minulle.
Kolmas päivä ja ulkonakin synkkää.  Jotain pitäisi keksiä, ei voi vain odottaa kesää. Voisinko itse järjestää jotain itselleni ja muille samankaltaisille? Riittäisikö energiani, taitoni ja mahdollisuudet. Vertaisryhmiä, käsityökahvilaa, jotain vielä.  Jotain, jotain.... en nyt saa ajatukselle lopetusta.  Se hakee vielä muotoaan.
Palaset ovat irrallaan kuin kuvan lehdet.
Värikkäita ja erilaisia yksistään, mutta miten niistä saisi miellyttävän kokonaisuuden.