Koirakuumetta

Lumisateen jälkeen oli ulkona taas ihanan puhdasta ja valkoista.  Iltapäivälenkille lähdimme vasta aika myöhään, sinisen hetken aikaan, jolloin alkaa jo vähän hämärtää.  Nyt on onneksi päivä kuitenkin jo pidentynyt täälläkin, saa jotenkin enemmän aikaankin, kun on pitempään valoisaa.
Itse tykkään näistä sinisävyisistä kuvista, on kuin satumaailma. 


Koira nautti taas kerran lenkistämme.  Juoksi innoissaan edestakaisin pikkutiellämme ja sitten hihnassa taas osasi kävellä rauhallisesti.  Mitenhän Koira suhtautuisi toiseen omaan koiraan?  Mummolla on niin kova koirakuume, että netti käy kuumana, kun etsin koiranpentuja ja nuoria aikuisia koiria.  Mies ei ihan yhtä innostuneesti suhtaudu asiaan.  Epäilee, että sitten kun on kaksi koiraa, niin pitää saada kolmas jne.  Kolme koiraa olisi kyllä jo liikaa, mutta kaksi olisi hyvä.  Niistä olisi toisilleen leikkikaveria ja seuraa.  Tietenkin hoitopaikan järjestäminen erikoistilanteita varten vaikeutuisi.  Nyt Koiramme on päässyt kummityttöni luo hoitoon tarvittaessa, mutta että kaksi koiraa ja vielä heidän oma koiransa siihen lisäksi, voisi olla liikaa jopa eläinrakkaalle tytöllekin.  Ja etenkin hänen vanhemmilleen.  Harvoinhan niitä tilanteita on, että Koiralle joutuu etsimään hoitopaikkaa, mutta kuitenkin silloin kun on koko perhe menossa vaikkapa sukujuhliin tai matkalle.  Muutoin Koiramme on tottunut olemaan mukana touhuissamme.