Olin eilisillan järkyttynyt tilanteestani, etten voi saada lääkettä, jota tarvitsisin. Kaksi lääkäriä on todennut sen minulle tarpeelliseksi, joista toinen on hoitanut minua yli neljä vuotta ja toinen uuden kotikuntani lääkäri. Entä sitten, kun kolmen viikon päästä todetaan tilanteen olevan sama, annetaanko minun kärsiä ja mahdollisesti saada joitakin liitännäissairauksia. En ymmärrä tätä. Siitä huolimatta on vain mentävä eteenpäin. Jos jää liikaa miettimään ja katsomaan elämäänsä taaksepäin, sitä mitä olisi voinut tehdä toisin, ei näe edessä olevia mahdollisuuksia. Ehkä tämä on nyt se hetki, joka pysäyttää ja suunta vaihtuu. Toivotaan. Kävin eilen myös paikallisessa kirjakaupassa, sinne oli tullut mukavasti myös helmi- ja askartelutarvikkeita. Löysin alepöydästä sydämen muotoisen metallirenkaan, erilaisia nauhoja ja pitsejä sekä mustia helmiä. Käsityökirjojakin olisi ollut alennuksella, mutta totesin saavani tarpeelliset kirjastosta. Kaupunkireissulla vein myös postitettavat ystävänpäivälahjat matkalle, toivottavasti ennättivät jo tänään perille ykköspostina. Huomenna menemme "suureen" kaupunkiin, Mies katsastaa autoni ja sitten viemme Tytön kanssa kirpparille tavaroita myyntiin. Toivottavasti pääsen ylimääräisistä tuotteita eroon. Ystävänpäiväkahvit nautimme sitten Tytön ja Vävyn luona, jonne Kuopuskin saapuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti