nimittäin lanka- ja kangasvarastojen vähentäminen. Olen aina pitänyt käsitöistä, nukenvaatteista se alkoi, virkkauksena jatkui, vaihtui kudontaan ja neulontaan. Lasten aikaan käsityöt oli tarvepohjaisia, sitten työ vei vuosiksi harrastukset. Nyt kun aikaa on, on myös mahdollista paneutua itselle tärkeään. Viime vuoden neuloin lapasia ja sukkia niin että osaan ne vaikka unissani. Mihinkään isoon työhön ei kärsivällisyyteni riitä, työn pitää valmistua nopeasti. Lanka- ja kangasvarastoja on tullut kerättyä huomaamatta. Ostaa pitää kun saa halvalla tai kun jokin mieleinen tulee vastaan. Uudenvuoden lupauksena päätin, että nyt on aika vähentää varastoja ennenkuin saan ostaa uusia. Blogin aloittaminen toimii todisteena ja antaa sopivasti virikkeitä aivotoiminnalle. En ole koskaan ollut mikään tekniikan ihmelapsi, mutta äitini muistisairauden myötä haluan jumppauttaa omia aivojani. Ja jos saan yhdenkin seuraajan, niin saan motivaatiota toteuttaa päätökseni.
Ensimmäiseksi toteutin helpoimmat. Olen kerännyt kahvipusseja "jos niistä joskus jotain tekisi". Kahvirahakukkaro on sopivan kokoinen kolikoille tai korteille. Tuoksuukin ihanalta, samaa ei voi sanoa koiranruokapussista tehdystä kukkarosta. Pesujen jälkeenkään ei tuoksu (lue haju) katoa, mutta Koira tykkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti