Kauppareissu

Kun asuu niinkin syrjässä kuin me, niin on pitänyt opetella, että unohtunutta hiivaa ei lähdetä yli 20 km päästä lähikaupasta hakemaan.  Onneksi Miehen työmatka menee suht'koht' läheltä kauppaa, joten voi hänelle viestitellä puuttuneet ostokset.  Tänään kuitenkin lähdin itsekin liikenteeseen, kun välillä pitää nähdä muitakin ihmisiä, muuten alkaa liikaa koirille jutella.
Ihanaa olikin ajella, kun aurinko paistoi puiden takaa ja sai taas puut näyttämään niin kauniilta.  Minusta on tämän maalle muuton myötä tullut sellainen puiden ihailija.

On tietenkin päiviä, jolloin miettii, että miten helppoa se kerrostalossa kaupungin keskustassa asuminen olikaan. Sähköt ja vedet toimi, lähikauppa oli parin sadan metrin päässä ja "kaikkialle" pääsi kävellen.  Mutta missään ei ollut hiljaista ja rauhallista. Liikenteen äänet kuuluivat aina ja katuvalojen ansiosta koskaan ei ollut pimeää.
Nyt näkee todella kauniin tähtitaivaan, revontulet ja sen miten täysikuun aikaan on aavemaisen valoisaa metsässäkin. Ja se hiljaisuus.