Tavoitteiden toteutuminen marraskuussa 2016

Sukkia on valmistunut viime aikoina tiheään tahtiin.  Tätä menoa olen vuoden loppuun mennessä kuluttanut kaikki sukkalangat, jos ei vaan uusia tule ostettua.  Nämä jämälankasukat tein itselleni, koko 38, Novitan 7 veljestä kampanjalankoja.

Mitähän sitä kertoisi muista tavoitteista? Tavoite 1 eli elintapojeni parantamiseen pitäisi panostaa jatkossakin vähän paremmin.  Tavoite -12 kg tuli täyteen, toivottavasti ei joulukuussa tule takapakkia.

Paastoverensokerikin oli aamulla 6,6 eli ihan ok minun aikaisempiin arvoihin verrattaessa.

Silti, marraskuussa on syöty joulutorttuja, joulusuklaita ja herkuteltu vähän liikaa muutenkin. Olen sitten huonolla omalla tunnolla karsinut toisena päivänä syömisiä. Se ei ole hyvä tapa se.  Pitäisi tarkemmin pitää kunnollinen ruokailurytmi, jotta nälkäisenä ei tulisi sitten ahdettua sitä mitä jääkaapista löytyy nopeesti.  

Korjattavaa siis löytyy edelleenkin.

Säästötavoite eli tavoite 2 on pikkuhiljaa iskostunut mieleeni.  50 euroa menee kuukausittain "maltilliseen" rahastoon säästöön ja olen onnistunut karsimaan turhia ostoksia.

Tässäkin kuussa olen monta askartelua tehnyt vain niistä tarvikkeista mitä kotoa löytyy enkä ole ostanut uusia.   Toisaalta tässä kuussa olen jo ostellut joululahjoja, joten rahaakin on mennyt. Silti plussalla pysytty.

Ylläolevat sukat, kokoa 46, lankana kerän loppuja 7 veljestä kampanjalankoja.

Nämäkin vihreäsävyiset ovat kokoa 46, langat 7 veljestä, ostettu jo kesällä tarjouksesta.  

Nyt sain aikaiseksi jotain tehdäkin niistä.

Siinäpä se marraskuun lankalaihis tulos eli nettokulutus 450 g/900m.  Ostoina on punainen ja harmaa lanka tonttumyssyihin ja tonttutöppösiin., nekin kulutettu nyt. Ensi vuonna otankin uuden haasteen eli Vuosi väriterapiaa, Sirpukan solmuissa -blogin Miran ideoimana. 

Joulukuu menee varmaan joulutohinoissa eli lankalaihis ja tavoitteet kuitataan nyt loppuun tältä vuodelta. Paljon jäi vielä opettelemista, mutta paljon olen aikaiseksikin saanut.  

Hedelmäpusseja

Vävyn äidin kanssa oli puhetta, ettei heidän kaupoissaan ole saatavana hedelmille kestopusseja.  Ideoimme sitten, että sellaisia voisi tehdä valoverhokankaasta.  Minulla sitä oli valmiina, ollut jo kauan kangaslaatikossa.  Siitä piti alunperin tulla pikku Prinsessalle tyllihame, mutta löysin sitten kirppikseltä ihanan hameen jo valmiina.  Tein nyt koe-erän noita pusseja.  Isompien koko on pienen hedelmämuovipussin kokoinen ja noi pienemmät puolet siitä.  Sivuun laitoin ohuet nauhat sulkemista varten.  Saas nähdä miten saumat kestää pari kiloa perunoita. 

Innostuin sitten ompelemaan myös kestokasseja kangaspaloista.  Osa näistä menee joululahjojen paketointiin, osa jää omaan käyttöön. 

Tuosta pääkallokankaasta olen joskus tehnyt Tytölle ja Vävylle tabletin suojuksen, nyt siitä sai vielä kassin.  Ompeluaiheisen ostin jo pari vuotta sitten Wanhan sataman käsityömessuilta, en silloin edes miettinyt mitä siitä voisi tehdä, oli vain niin kiva kangas.  Siitä jäi vielä pieni pala, vaikkapa pientä pussukkaa varten. 

 Onneksi sain taas kangasvarastoakin pienemmäksi.

Käpykuusi ja tammenterhot

Vähän harvahan siitä tuli, mutta ensimmäiseksi tekeleeksi ihan ok.

Opettelua oli ensinkin liimapyssyn käytössä, en ole sitä aiemmin käyttänyt ja vasta loppua kohden tajusin miten kävyt parhaiten asettuvat kartioon.

Minulla oli vain yksi styroxkartio ja se meni käpyihin, niinpä tein paksusta paperista kartion tammenterhoille.

Tammenterhokuusesta tuli melko painava ja terhot tippuivatkin välillä pois.

Tätä mietin ensin, että laitanko lumisprayta päälle, mutta jätin sen sitten luonnolliseksi.

Näytin tekelettä pikku Prinsessalle skypessä ja hän totesi, että minun tammenterhot!

Yhdessähän niitä kerättiin syksyllä.

Käpykuuseen sumutin lumisprayta, jotta pohjalta kuultava valkoinen kartio ei erottuisi niin selvästi.

Illalla laitoin vielä pienet jouluvalot kuusen juurelle. 

Vähän erilainen vaatepostaus ja arvonta

Lunta meillä on nyt jo ihan kiitettävästi.  Pakkastakin yli 10 astetta.

Niinpä sitten olinkin iloinen, kun Dress Like Marie yhteistyöpaketti odotti postilaatikossa ja pääsin kokeilemaan uusia talvisia farkkuleggingsejäni mennessäni influenssarokotusta hakemaan.

Pidän lähes aina leggingsejä ja pitkää puseroa tai tunikaa.  Pakkasten aikaan ne pelkästään ovat vähän kylmät,  mutten oikein toppahousuissakaan halua kaupungille mennä.  Näissä leggareissa on ihanan lämmin pehmeä nurja puoli.

Pidän myös siitä, että leggareissa on tarpeeksi korkea vyötärö.  Näissä koko on one size, M-3XL

ja ainakin minun L-kokoiseen alaosaan oli just sopivat.  Lämpimätkin ovat, testattu nyt reilun kymmenen asteen pakkasessa.  Autolla kyllä kuljin pitemmät matkat, mutta pitää myöntää, että autoni on kylmä, mutten halua luopua siitä, koska siinä on ilmastointi ja mielummin kärsin talvella kylmyydestä kuin kesällä kuumuudesta.  Talvella voi aina lisätä vaatetta!

Värejä näissä löytyy farkun sinisenä ja tumman sinisenä.  Itselleni valitsin tumman siniset.

Ja nyt sinullakin on mahdollisuus voittaa tällaiset itsellesi!

Tämä kuva oli pakko laittaa tähän, vaikka vähän epätarkka onkin.  Mutta huomaatteko miten hyvin tunikani, Koira ja sohva sointuvat yhteen?  Ei varmaan ole vaikea arvata, miksi valitsin itselleni juuri tämän tunikan.

Väri on juuri mieleinen, malli edessä olevine pystyompeleineen juuri sopiva ja pituuskin hyvä.  Hihat ovat ehkä aavistuksen liian pitkät, mutta se ei haittaa.  Tämä kuviointi on myös todella hyvä häivyttäen sopivasti linjat.

 Tätä oli melko vaikea saada yksin kuvattua, mutta Mies on töissä ja illalla töiden jälkeen on jo pimeää.  Koira vielä hääri koko ajan ympärillä haluten päästä kuviin mukaan, joten tästä tuli nyt tällainen vähän erilainen vaatepostaus kotikutoisine kuvineen.

 Tärkein kuitenkin tulee esille eli olen tyytyväinen vaaatevalintoihini.

Tilasin Dress Like Marielta myös pari Black Friday tarjoustuotetta ja villatunikan,

jotka Mies lupasi synttäri- ja joululahjakseni.  Ehkäpä saan ne sitten kuvattua vähän paremmin.

Kuva Dress Like Marie

Nyt sitten arvontaan!

Arvontaan voivat osallistua kaikki lukijani tai lukijaksi liittyvät.
Käy valitsemassa Dress Like Marie  sivuilta suosikkivaatteesi, kerro se kommenttikentässä ja jätä sähköpostiosoitteesi.

Arvonta aika alkaa nyt ja päättyy la 3.12. klo 21.00.

 Otan sen jälkeen voittajaan yhteyttä ja Dress Like Marie tulee postittamaan palkinnon.

Palkintona siis  talviset farkkuleggingsit valitsemassasi värissä.

Onnea arvontaan!

Salainen jouluystävä

Sain paketin salaiselta jouluystävältä.

Osallistuin pikkujoululahjavaihtoon ja kun kävin viemässä oman pakettini postiin, sain samalla reissulla viestin, että minulle on paketti postissa.  Laatikosta paljastui lahjapaperiin kääritty paketti, kortti ja palloja.

 

Lahjapaketin sisältä tuli ihanat yllätykset.  Salmiakkia ja suklaata sekä joulukuusi.

Paketin kilinän syykin siis selvisi.

Kuusi matkasi meille Lapin tuntureilta Unelmia onnesta -blogin Hennalta.  Iso kiitos!

Näitä palloja tutkin, että ovatko puuta vai paperia.  Ensin ajattelin, että laitan ne johonkin kauniiseen lasimaljaan.  Sitten kuitenkin ajattelin tehdä niistä pallovalot.

Kukkien sidontalangalla kiinnitin pallot värilliseen valosarjaan.

Niistä tuli kauniit.

Tykkään todella.

Kuusestakin tulee varmasti meidän perheen perinteinen pikkujoulukuusi.

Niin ja entäs ne muut paketin sisällöt.

Ne on jo syöty!

Paperitähdet

Vai pitäisikö sanoa; paperipussitähdet.  Ainakin kahdessa blogissa olen nähnyt näitä paperitähtiä,

Happystarhome sekä Virkkasin -blogeissa. 

Nämä mustat pussit jäivät joulukalenterin kokoamisesta jäljelle ja vaikka ne eivät parhaan mahdollisen muotoisia olleetkaan, päätin käyttää jo kotoa löytyviä tarvikkeita.

Ensin siis liimataan pusseja päällekkäin, tässä seitsemän kappaletta.

Laitoin pussipinot kuivumaan painavan padan alle.  Kuivumisen jälkeen leikkasin kärjet.

Tonttupusseja pinossa oli muistaakseni kymmenen.

 

Mustat pussit olivat melko leveitä, joten tähdestä tuli enemmänkin kukkanen.

Toisaalta tällaista voi pitää sitten pitempään seinällä roikkumassa.  Meillä on muutenkin paljon musta-valkoista, joten tämä sopii hyvin meille.

Tonttupusseista tuli tällainen hieman rauhattoman näköinen tähti.

Ajattelin viedä tämän anopille, hän kun tykkää kaikesta punaisesta.

Virkkasin blogin Elina oli tehnyt raidallisista pusseista ja Happystarhomen Elina taas eväspusseista.

Molemmat olivat todella hienoja.  Ja vaikka kuinka tekisi mieli kokeilla noita molempia vaihtoehtoja, niin nyt olen kuitenkin päättänyt olla ostamatta uusia askartelu- ja ompelutarvikkeita, joten teen niistä mitä kotoa löytyy, koska tekemisen ilo on se tärkein itselleni.

Tänään on ensimmäinen adventti ja ihana joulukalenterivaihtoystäväni oli laittanut minulle paketin jo tälle päivälle.

Paketista paljastui sinistä lahjanarua (sininen on lempivärejäni) sekä xylitol pastillirasiat, toinen selvästi mummolle ja toinen pikku Prinsessalle.

Kiitos sinulle, ihanasti ajateltu ja Miehen sanoin; olipa siellä paljon jo eka päivänä.

Lauantain askareita

Lauantaiaamuna itärajalla herättiin lumiseen maisemaan.  Yöllä oli tullut lunta ja sitä tuli vielä päivällä lisää.  Ainakin parikymmentä senttiä.

Lumen tulosta huolimatta Mies sai pressutallin koottua.  Sopivan kokoinen moottoripyörälle ja kesärenkaille.  Talvella sulautuu hyvin maisemaan ja kesällä jää koivujen taakse.

Kun vapaa-ajan asunnosta tulee vakituinen asunto, on yksi iso ongelma säilytystilan puute sekä ulkona että sisällä.  Eikä nyt ole varaa rakentaa autotallia tai varastoa vaan pitää siten tyytyä kevyempiin ratkaisuihin.

Sillä välin, kun Mies teki lumitöitä ja kokosi pressutallin, minä siivosin.  Siivouksen jälkeen oli mukava asetella joulutavaroita lisää esille.  Kissakin tykkäsi haistella hyasintin alkuja, onneksi kissat jättävät ne muuten rauhaan.

Ostin viikko sitten Ikean reissulta kolmen led-kynttilän sarjan.  Nämä olivatkin hauskoja kynttilöitä, patterilla toimivat, mutta sytyttäminen ja sammuttaminen tapahtuu kallistamalla kynttilää tai kolauttamalla se pöydän pintaan.  Kissakodissa tällaiset kynttilät ovat turvallisia oikeisiin kynttilöihin verrattuna.

Vielä ennen saunaa, ennätettiin koota myöskin Ikeasta hankittu juniorituoli.

Kissa oli todella innokkaana mukana kokoamispuuhissa.  Koirakin katseli, mutta mielummin taka-alalta

 peläten kolahteluja ja vaarallisia tuolin jalkoja.

Kyllä sitä yllättävän paljon saatiin rästihommia tehdyksi yhdenkin päivän aikana.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Muista minut

Tämä kirjan tarina on yksi ja oman äitini tarina toinen

 120 000 Suomessa etenevää muistisairautta sairastavasta. 

Tämä on kertomus siitä, miten vanhuksia hoidetaan, mistä kaikkesta pitää taistella

 ja miten omaiset sen jaksavat.

Kirja on omakohtainen kertomus Alzheimerin taudista, omais- ja etäomaishoitajana toimineen Anne-Maarit Kaoivuniemen vanhemmista sekä siitä mitä kaikkea hän koki vanhempiensa mukana ja oppi tästä sairaudesta sekä Suomen vanhusen hoidosta.

Atena Kustannus Oy, 2016

Kun luin kirjaa, peilasin sitä kertomusta omiin vanhempiini, jotka kirjailijan vanhempien tavoin ovat olleet aina yhdessä, yli 60 vuotta.  Äitini asioiden hoito on jäänyt isosiskoni hartioille, hänkin on terveydenhoidon ammattilainen ja omankin työnsä kautta on paras mahdollinen henkilö hoitamaan asioita.  Itse koen mahdollisuuteni olemattomiksi, jo välimatkan ja tietämättömyyden takia.  En voi kuin olla sisareni tukena.

 

Kirjaa oli helppolukuinen, kirjan lopussa oli koottuna kirjassa esiintyneitä avainsanoja selityksineen.  Lisäksi oli myös liitteinä tietoa omaishoidon tuesta sekä väestöennuste 2007-2040.

Kirja oli mielestäni kirjoitettu hyvin lämpimään sävyyn, myös toivottamilta tuntuneet taistelut viranomaisten kanssa oli kuvattu todentuntuisina liioittelematta. Monta tapahtumaa ja sattumaa on myös oman äitini sairauden myötä tulleet tutuksi.  Kirjan läpi kulkeva isän ajo-oikeden menetys oli myös omalle isälleni todella kova pala ja monta kertaa saimme siitä vanhemmiltamme kuulla.  Nyt kirjasta siitä lukiessani tuli ikäänkuin helpotus, tämä kuuluu tähän.  Suosittelen kirjaa kaikille Alzheimerin tautia sairastavien läheisille, opiskelijoille ja alalla työskenteleville.  Kirjan myötä tuntee, miltä tauti käytännössä tuntuu ja mihin kaikkeen se vaikuttaa.