Kaksi kotia

Eilen aamulla oli hankiaiskeli, kesti minunkin kävellä.  Kävimme sitten Koiran kanssa harjulla, metsätiellä, jota paljon kesällä kuljemme. Aamu oli kaunis, aurinko juuri nousemassa.  Tänään ei aurinko paista.  Lämpötilakin oli plussan puolella eikä minulla ollut enää asiaa hankikävelylle, Koiraa se vielä kesti.

Kävin eilen kirjastosta taas kirjoja luettavaksi, matkalukemiseksi huomenna alkavalle reissulle.  Olen niin innoissani, kun olen löytänyt taas lukemisen ilon.  Pitkään aikaan en jaksanut keskittyä romaanien lukemiseen, tietopohjaisia kirjoja luin pätkittäin.  Lainasin myös uutuustelineestä kirjan Kaksi kotia, 17 tarinaa elämästä vanhempien eron jälkeen, Katariina Hakaniemi 2016.

Luin illalla sen tarinat ja kirjoittajan jälkikirjoitukset, 141 sivua.

Kirjan vanhin haastateltava oli 57 vuotias ja nuorin 13 vuotias.  Tämä 13 vuotias tuntui sopeutuneen eroon hyvin, vanhemmat haastateltavat tunsivat monikin katkeruutta erojärjestelyjen suhteen.  Varmaankin johtuu sen ajan tavoista ja asioiden hyväksymisestä.  Yksi nuorehko haastateltava totesi, että vasta eskarissa hän ihmetteli, että asuuko joidenkin vanhemmat yhdessä.

Kirjan lopussa on lista mitä vanhempien tulisi lapsilleen viestittää eron yhteydessä.  Mietin omaa eroani 12 vuotta sitten tai oikeastaan eroprosessi alkoi jo noin 15 vuotta sitten.  Lasteni kanssa emme ole liioin siitä jutelleet.  Poika vaan kerran totesi, että oli kaverilleen todennut, että hän ei muista meidän riidelleen eroa ennen, johon kaveri oli vastannut, että kyllähän teillä riideltiin.  Hyvä, jos Poika ei tätä muistanut tai pitänyt sitä niin pahana. Omasta mielestäni eromme sujui lasten kannalta hyvin, olemme ex-mieheni kanssa asiallisissa väleissä ja molemmat osallistuneet lapsiemme elämään.  Voi olla, että koska lapsemme olivat kovin eri ikäisiä erotessamme, niin he ovat kokeneet asian täysin eri tavoilla.  Kuopus on ollut ainoa, joka on reissanuut kahden kodin väliä, Poika muutti pian jo pois kotoa, Tyttö taas vieraili isänsä luona vain "käymäseltään", silti kaikilla on hyvät välit isäänsä, näin uskon.

Mutta se lista;

1. Ero ei missään nimessä ole sinun syysi.  Emme eroa siksi, että sinä olit hankala.

- Meidän eromme ei todellakaan ollut kenenkään syy.  Siihen ei liittynyt kolmansia osapuolia, voisi sanoa, että meille lapset olivat kaikki kaikessa, mutta me toisillemme olimme vain lasten isä ja äiti.

2. Olemme kiitolllisia yhteisestä ajastamme, silla saimmehan sinut/teidät.

-  Tähän yhdyn täysin sydämin.  Parasta pitkässä liitossamme olitte te kolme lasta.

3. Saat ja voit aina tulla puhumaan meidän kanssamme erosta ja muista mieltä askarruttavista asioista.

-  Toivon, että lapseni kysyisivät, jos heitä on jäänyt jokin asia vaivaamaan.

4.  Olemme äidin/isän kanssa edelleen kavereita.

-  Kyllä näin voin sanoa.  Tälläkin hetkellä hoidamme yhdessä Kuopuksen autokoulumaksut ja voimme keskustella asioista, joskus paremmin, joskus vain välttämättömin.

5. Emme koskaan hylkää sinua/teitä ja rakastamme sinua/teitä.

- Tottakai, ei kai tämä voi olla epäselvää.

6. Ei ole mitään hätää.

- Toivottavasti lapsemme eivät ole kokeneet mitään hätää.  Ainakin olemme yrittäneet parhaamme, ettei lapset ole joutuneet kärsimään erostamme esim harrastusten yms suhteen.  

Ero kuitenkin vaikuttaa loppuelämän meidän elämäämme.  On lasten ja lastenlasten juhlia, johon osallistumme ex-puolison kanssa uusine puolisoinemme ja lapset joutuvat vierailemaan useammissa paikoissa juhlapyhinä.   Toivottavasti he kuitenkin kokevat sen rikkautena, että heidän elämässään on useampi läheinen ihminen.  

Tavoite 1 toteutuminen maaliskuussa 2016

  Olen aina ollut pyöreä.  En pahasti (joskus enemmän, joskus vähemmän), mutta kuitenkin.  Jos pudottaisin tuon taulukoitten mukaisen ylipainoni 20,3 kg, niin olisin niissä mitoissa, joissa olin noin 15-vuotiaana.  Se ei siis ole oikein realistista, enkä varmasti pystyisi pitämään painoani siinä.  Jos saisin sellaiset reilut 10 kg pois, niin olisin luultavasti sellaisessa painossa, joka olisi terveellinen ja hallittavissa.  Isosiskoni on aina ollut laiha, tullut isän äitiin, minä taas äidin äitiin pyöreämuotoisena.  Isosiskoni on voinut syödä laskematta kaloreita.  Ajatuksissani on ollut jotenkin virheellinen käsitys, että kun minäkin saan painoni pudotettua, niin sitten minäkin voin syödä mitä haluan.

Olen elämäni aikana varmasti laihduttanut moninkertaisesti painoni verran.  Ja laihdutettuani, syönyt sitten mitä haluan, herkkusuu, kun olen.  Nyt yritän toisin, yritän opetella syömään terveellisemmin ja tehdä siitä pysyvän tavan.  Tässä kuussa kuitenkaan en vielä hallinnut tätä vaan söin tarjottuja herkkuja, söin pääsiäisenä pashaa ja suklaamunia ja mämmiä liikaa.  Minun vain pitäisi hyväksyä se, että minä en voi syödä mitä sattuu tai tekee mieli, vaan minun täytyy harkita syömisiäni loppuelämäni, jos haluan elää kauemmin ja terveellisemmin.

Ja nämä herkuttelut näkyvät ennen kaikkea verensokeritasossani.  Tämän aamun mittausten perusteella on painoni pudonnut tässä kuussa 0,3 kg, mutta verensokeri noussut todella paljon eli oli aamumittauksessa 9,7.  Siinä ne herkut näkyy.  Painokin putosi vähemmän kuin on tavoite, mutta olen tyytyväinen, että putosi, eikä noussut.

Muutenkin minun pitäisi varmasti paneutua taas tähän tavoite 1 tavoitteisiin.  En ole lisännyt liikuntaa, en hemmotellut itseäni (muulla kuin ruualla), en harrastanut mitään kulttuuria, en lisännyt sosiaalista kanssakäymistä, nämä kaikki kun olisivat parempien elintapojen mukaisia ja lisäisivät vuosia elinikäennusteeseen.

Tavoite 2 maaliskuu 2016

Maaliskuussa tuntui, etten saavuta tavoitteitani missään ryhmässä.  Rahaa tuntui kuluvan huomattavasti enemmän kuin aiemmin ja pääsiäinen ja useammat synttärijuhlat eivät tehneet hyvää verensokerille eikä laihdutukselle.  Annoin liikaa periksi ja venytin rajojani ja kärsinkin ainakin pääsiäisen aikaan liiasta syömisestä vatsakipujen muodossa.

Tein jo tänään maaliskuun kirjanpidon ja pieleenhän tämä kuukausi meni.  Ruokaan kului rahaa noin kaksisataa enemmän kuin tammi-helmikuussa eli nyt meni ruokakulut jo 500 euroon.  Tässä kuussa oli myös Miehen viikon talviloma, jolloin kävimme pari kertaa "ulkona" syömässä ja muutenkin syötiin vähän kalliimmin.  Myöskin kausiherkut (rahkapiirakkaa, mämmiä, suklaamunia, pashaa, kanaa yms) olivat ylimääräisiä menoja.  Ensi kuussa pitää yrittää palata tavallisiin, edullisiin arkiruokiin.

Maaliskuuhun sattui myös kolmen kuukauden lääkehankinnat ja tämän vuoden uutuus eli viidenkympin omavastuu eli niihinkin meni yli 100 euroa.

Myöskin nettimaksu erääntyi poikkeuksellisesti jo maaliskuun puolella. Maaliskuussa erääntyi myös helmikuussa saamani parkkisakko 50 euroa. Lahjahankintoihinkin kului rahaa. Tulopuolta kasvatti Huuto.netissä myymäni vaatteet yhteensä 48,95 euroa.  Säästöä tuli myös siitä, etten tuhlannut tässä kuussa kuin noin 13 euroa lankoihin ja virkkuukoukkuun.  En ostanut kankaita, en vaatteita!

Näistä se sitten kertyi kaikkiaan tappiollinen -27,97 tulos.

Tappiollisesta kuukaudesta huolimatta tein Vävyn avustamana itselleni rahastosijoituksen OP Maltillinen rahastoon, jonne sijoitin tammikuussa säästämäni 100 euroa ja sitten maaliskuussa siirsin sinne 50 euroa.  Teimme suoraveloituksen, jolloin joka kuukausi menee käyttötililtäni 50 euroa tuonne sijoitukseen.  Vuoden lopussa siellä pitäisi olla ainakin se 600 euroa.  Tällä hetkellä kasvua on jo ollut 1,67 euroa. 

Lankalaihis maaliskuu 2016

Tässä ovat viimeisenä valmistuneet sukat.  Joka kevät minulle tulee vaihe, jossa neulominen on täysin jumissa ja tekee mieli virkata jotain puuvillalangoista tai kuteesta.  Niin nytkin.

Maaliskuussa kuitenkin valmistui vielä sukkia, lapasia, hattu ja neulottu nuken peitto sekä Kirjava Kana ja Kirjava Pupu, kahvakuula ja virkattuja munia.

Ostoja oli vain kaksi kerää pikku Prinsessan lapasia varten, 100 g eli 240 metriä.

Kulutus oli maaliskuussa tasan 1000 g eli 1983 metriä.

Nettokulutus näin ollen maaliskuussa 900 g lli 1743 metriä.

Nyt muistin, että aivan helmikuun lopussa voitin blogiarvonnassa vyyhden sukkalankaa eli 100 g/185 metriä.  Tätä en ollut huomioinut helmikuussa, joten pitänee vähentää nyt maaliskuussa. 

Nettokulutus pienenee siten 800 grammaan eli 1558 metriin.

Valkoisen sävyt

Ei pitäisi lampun valossa vaihtaa lankaa.  Olen iltaisin ja reissussa ollessamme virkannut näitä Tuhatkaunoksi kutsuttuja neliöitä puuvilla- ja bambulankoista, joita on korillinen varastossani.

Olen tehnyt lappuja eri väreillä, mutta kaikkiin lehdykkäkerroksen ja reunakerrokset valkoisella.  Käytin ensin valkoisen pikkukerän lopun ja jatkoin täydestä valkoisesta saman merkkisestä langasta.  Aamulla katsoin virkkauksiani ja kuinkas ollakaan pieni kerä oli ollut puhtaanvalkoista ja jatkamani lanka luonnonvalkoista.  Ei niitä sävyjä kuvissakaan kunnolla erota, mutta parempi oli purkaa puhtaanvalkoiset  reunakerrokset ja tehdä kaikki reunakerrokset luonnonvalkoisella ja lehdykkäkerrokset puhtaanvalkoisella.  Mitäkä tästä opin, vyötteet kannattaisi säilyttää myös pieniin jämälankoihin ja jos niitä ei ole, niin verrata sävyjä päivän valossa.

Pääsiäinen lähes ohi jo

Pääsiäisen aika oli meillä todella mukavaa.  Ensin Tyttö ja Vävy oli meillä yökylässä ja söimme meidän perheen perinteisiä pääsiäisherkkuja.  Lauantaina menimme tuonne suurempaan kaupunkiin ja kahvittelimme Kummitytön synttäreillä.  Sitten olikin yhteinen perhepäivällinen, joka oli todella ihana ja mukava asia.  Kaikki lapset läheisineen läsnä ja pienimpänä siellä pyöri pikku Prinsessa hameen helmoja heilutellen.  Kiitos vielä kerran Tytölle ja Vävylle järjestelyistä ja ruuasta, Pojalle ja Miniälle pääsiäisviineistä.  Kuopukselle kiitokset siitä, että saimme viettää syntymäpäiviäsi yhdessä ja pikku Prinsessalle; olet ihana!

Seuraavana päivä jatkoimme sitten matkaa minun vanhempieni luokse.  Isäni, joka ei aikoinaan osallistunut millään tapaa kotihommiin ja on nyt lähes sokea ja äidin omaishoitaja, oli tehnyt itse kermaperunat ja lampaanpaistin.  Ne maistuivat todella hyviltä.  Isä oli kuulemma kysellyt valmistusohjeita, hänhän ei enää näe lukea.  Harmitti vain kovasti, kun äiti oli mennyt huonompaan suuntaan.  Tunnisti kyllä meidät ja oli aluksi ihan "terävänäkin", mutta sitten alkoi harhanäyt ja -kuvitelmat vaivata.  Itselleni tuli paha mieli siitä, kun näki miten äiti pelkää ja kärsii itsekin siitä, että luulee olevansa vieraiden ympäröimänä.  Isä kertoili, että viimeinen kuukausi on ollut huonompaa aikaa, mutta yrittää selvitä äidin kanssa ainakin kesän yli.  Tulomatkalla juttelimme Miehen kanssa, että pitäisi yrittää käydä heitä useammin katsomassa.  Onneksi isosiskoni vierailee useammin ja pitää huolta heistä ja veljeni perhe asuu lähes naapurissa.

 

 

Synnyinseudullani oli kevät jo huomattavasti pitemmällä.  Tien penkoiltakin jo lumi sulanut.  Meillä vielä täysin lumiset tiet ja maisemat.

Tänään oli lämmin ja aurinkoinen sää, joskin tuuli oli kovaa ja puuskittaista jäällä.  Olimme Miehen kanssa lähes kolme tuntia pilkillä.  Koira istui ja vartioi meitä.  Parin tunnin jälkeen, Koira alkoi jo kyllästyä ja näytti selvästi, että aika tylsää hommaa, voitais jo lähteä kotiin. 

 

Monta tuntia maltoimme istua ja vain minä sain yhden pienen kalan.  Miehellä oli vain pari nykäisyä.  Nyt sitten kasvot punoittaa auringosta ja Koirakin vain nukkuu.

Lankalauantai

Lankalauantain nimi arvellaan tulleen siitä, että silloin värjättiin talven aikana kerityt villat.  Kansanperinteen mukaan kaikki pahat voimat olivat liikkeellä lankalauantaina ja noidat ahdistelivat ihmisiä, siksi sytytettiin pääsiäiskokkoja karkottamaan niitä.  Kristinuskossa lankalauantai on aika, jonka Jeesus oli haudassa.  Hiljainen viikko päättyy lankalauantaihin.

Mummolle tämän vuoden lankalauantai on iloinen päivä.  Ensin menemme juhlistamaan Kummitytön täysi-ikäisyyttä kahvittelun merkeissä ja sitten perhepäivällisille Tytön ja Vävyn luo.  Sinne tulevat myös Kuopus sekä Poika perheineen.  Samalla vietämme myös Kuopuksen 20-vuotissyntymäpäiviä.  Koirakin sai kutsun Kummitytön koiran luo leikkimään.  Kissat pärjäävät yhden yön kotona kahdestaan.  Sunnuntaina jatkamme matkaa vanhempieni luokse ja palaamme sunnuntai-iltana kotiin.

Pitkäperjantai

Rauhallista Pitkäperjantaita kaikille!

Kiirastorstai

Mistähän se johtuu, että aina pääsiäisen aikaan, etenkin kiirastorstaina ja pitkäperjantaina on yleensä huono sää.  Monesti on satanut räntää ja se tekee pitkäperjantaistakin entistä pitemmän tuntuisen.  Tänään on käyty Koiran kanssa monesti ulkona.  Pikkukissakin seuraa meitä yleensä jonkin matkan päästä.  Koira kyllä pitää huolen, ettei Pikkukissa lähde kauemmaksi metsään.

Olemme odotelleet Miestä töistä ja Tyttö ja Vävyä tuolta kauempaa käymään. Tänään valmistan meille meidän perheen perinteisen pääsiäisruuan.  Broilerileikkeitä juustokastikkeessa, seassa parsakaalia, sipulia ja porkkanaa, mausteina mm. sitruunaa ja rakuunaa.  Lisäksi tietenkin riisiä.  Koska varsinainen pääsiäispyhä ollaan kyläilemässä ja muita vieraita ei ole pyhinä tulossa, niin vietämme nyt tänään ja huomenna pääsiäistä perinteisemmin.

Kirjava Kana

Nyt se sitten onnistui, Kirjava Kana.  Lanka oli valmiiksi kirjavaa puuvillalankaa, vähän paksumpaa ja siksi jämäkkää, kun virkkasin pienellä koukulla.

Vartalo on tehty suorakulmaisesta kappaleesta, pituus on kaksi kertaa leveys. Muoto saadaan ompelemalla saumat "erisuuntiin".  Vanua  täytteenä

Silmät muutamalla pistolla mustalla puuvillalangalla.  Heltta pään päällä ja nokan alla sekä nokka  puuvilla-bambulankaa. 

Pyrstösulat erivärisiä puuvilla-bambulankoja. Ja Kirjava Kana munii tietenkin erivärisiä munia.

Pääsiäiskissat

En olekaan pitkään aikaan huomannut Kissan leikkivän.  Nyt se huomasi pajunkissamaljakossa roikkuvat virkatut pikkutiput ja yritti pyydystää niitä.

Musta Kissa, pajunkissoja, tipuja, vain noita puuttuu.  Vai liekö noita täällä kameran toisella puolen

Pikkukissakin huomasi, että Kissa tekee jotain mukavaa.  Hyppäsi pöydälle ja ajoi Kissan pois.

Ja jäi sitten itse leikkimään.

Kirjava Pupu

Afrikkalaisesta kukasta on virkattu Happy Hippoja, hevosia ja tietenkin peittoja. Itse olen virkannut näistä aiemmin vain Jopon sataulan suojuksen Tytölle.

Katselin netistä Hippojen kuvia, aivan liian monta kukkaa olisi niihin pitänyt virkata.  Halusin vain pienen kokeilutyön.

Päätin virkata Kirjavan Kanan.  Yllättävän paljon, lähes 20, kukkaa tähänkin piti virkata.

Ei tullut Kirjavaa Kanaa.  Mies sanoi tätä virtahevoksi.  Lisäsin sitten töpöhännän.

Tein silmät ja ristisuun.  Tuli Kirjava Pupu.

Pikku Prinsessalla on isopäinen tiikeri.  Voi pupullakin siis olla iso pää. 

Ainakin, jos on Kirjava Pääsiäispupu.

Paannejäätä

Välillä  kissat ja Koira nukkuvat näinkin sopuisasti.  Pikkukissaa kiinnosti heti, että mitä tapahtuu, kun kuvaa otin.  Kissa taas on ottanut lempipaikakseen tuvan sohvan selkänojan.  Siinä päällä se nukkuu päivällä ja usein yölläkin.  Pelottaa, että tippuu nukkuessaan.

Kävin tänään ostamassa lahjan 20 vuotta täyttävälle Kuopukselle ja samalla lähetin onnittelukortin 18 vuotta täyttävälle Kummitytölleni.  Kuopus ja Kummityttö ovat syntyneet samana päivänä kahden vuoden ikäerolla.  Viikonlopun aikana tiemme varteen oli ilmaantunut varoituskyltti pannejäästä.  Piti ihan tarkistaa mitä se tarkoittaa.   Puro- tai pohjavedestä aiemman jään tai maan pinnalle kerroksittain kertyvä, usein kyhmyinen jäämuodostuma.  Enpä ollut ennen kuullut tuollaista termiä.  Tänään jäätä oli kuitenkin jo yritetty poistaa ja kaivettu tien penkkoja.  Tiemme on kyllä muuallakin liukas ja jäinen, nyt keväällä kun lumi sulattaa päivällä ja yöllä pakastaa. Tänäänkin oli kaunis aurinkoinen päivä, kotiin tultua istuin hetkisen terassin portailla ja annoin auringon lämmittää.

Kahvakuula

Pikku Prinsessan vanhemmat ovat hyvin liikunnallisia.  Pikku Prinsessa haluaisi jumpata äidin kanssa kahvakuulalla ja tähän saakka kahvakuulana on toiminut puinen O kirjain.  Virkkasin nyt hänelle oman pehmeän kahvakuulan, jotta voi  jumpata turvallisesti äidin kanssa.

Lajinaapurit

Tänä aamuna oli pakkasta 17,9, kun heräsin.  Onneksi aurinko lämmitti sen verran, että nyt enää alle seitsemän astetta pakkasta.  Luntakin tulee hiljalleen.  Päätin tänä aamuna ilahduttaa Koiraa ja kävellä hänen kanssaan tielle, jonka toisessa päässä tiedän majailevan kaksi koiraa.  Välimatkaa meillä on sen verran, että emme näe toisiamme eikä haukuntakaan kuulu kuin jäällä kulkiessamme lahden perukoille.  Nyt kuitenkin menimme heidän kotitielleen ja annoin Koiran haistella kaikessa rauhassa lajitovereidensa hajuja.  Koira on muutenkin nauttinut nyt aamuisista lenkeistämme, kun hanki kantaa ja voi juosta metsässä.  Nyt se sitten nukkuu rauhallisena sohvalla.  

Kevätauringon ilmestyttyä on itselleni tullut joka keväinen muutos eli villasukkien neulominen ei tunnu enää niin kivalta, vaan olen etsinyt puuvillalankakassin ja yritän keksiä mitä niistä tekisin. Kirjastostakin otin yhden kirjan inspiraatiota varten.  Nyt olen lähinnä vaan virkannut vanulla täytettyjä munia pääsiäisen odotuksessa. 

Pääsiäiskokeiluja

Novitan ohjeella tein pari virkattua tipua pajun oksille riippumaan.  Ei ne siinä kuitenkaan kauaa saa olla, kun Pikkukissa käy ne tiputtamassa.  Kunhan ei koko maljakkoa kaataisi.  Pieni pupu (rusakko) on Novitan ohjeesta sovellettu versio.  Violetti muna on ilman ohjetta tehty.  Noita voisi tehdä enemmänkin puuvillalankojen loppukeristä.  Eivät pitäisi ääntä, jos Pikkukissa pudottaa yöllä leikkeihinsä.  Tuoreessa muistissa on vielä joulupallojen kolina yöaikaan.

Loputkin tilkkupeitot

Tässä sitten on loputkin leikatut kangastilkut peitoksi ommeltuina.  Minulla siis oli yksi korillinen erikokoisia tilkkuja, joista en raaskinut luopua.  Sitten keksin tehdä niistä tilkkupeittoja, joissa säästämäni palat säilyvät muistoina.  Suurin osa oli pieniä tilkkuja, joista sai 10x10 kokoisen palan.

Yritin sommitella niitä jotenkin väreittäin.  Pohjaksi kotona toisesta korista löytyviä fleecen paloja, joista olin tehnyt joskus vuosi sitten Koiralle pantoja.  En siis halunnut ostaa lisää kankaita enkä pohjakangasta, siksi niistä tuli mitä tuli.  Nukelle ja pienille ihmisille sopivia, pari taaperollekin.

Tähän peittoon on koottu tähtikankaat, omppukankaat ja ilmapallokankaat, joista ompelin pikku Prinsessalle vauva  aikana.

Yhtenä yönä Pikkukissa tiputti jo lajittelemani kangastilkut ja yritin muistella miten ne pitikään olla, mutta jossain ompelun vaiheessa oli tullut virhe, jonka huomasin vasta tilkkupötköjä silitellessäni.  Oikeastaan kaksikin virhettä.  Yksi pöllö on väärinpäin ja oikeassa nurkassa pöllötilkku ja vaaleampi sininen tilkku ovat vaihtaneet paikkoja.  En alkanut purkamaan, vaan annoin olla.  Virhe tekee peitosta itse tekemäni näköisen ja omanlaatuisen.  Tähän ei enää riittänyt valkoista eikä sinistä aluskangasta vaan vihreä-keltasävyinen fleece.  Pehmeä ja lämmin päiväunipeitto mummolaan.

Tähän pieneen peittoon on sitten koottu kaikki loput tilkut.  Siitä taisi tulla Pikkukissan peitto.

Kasviksia miehille

Sanomalehdessä oli juttu mieskokista, jonka mukaan kasviksista pitää tehdä miehen maun mukaisia, jotta niiden syönti lisääntyisi myös miesten keskuudessa.  Mukana oli ohjeita bataatin ja munakoison käytöstä.  Ostin sitten minäkin munakoison.  Mietin, että olenko syönyt itsekään sellaista, mutta sitten  muistin moussakan.

Ohjeen mukaan leikkasin munakoison ohuiksi viipaleiksi, päälle tomattipyrettä ja tuore basilikan lehti sekä yksi-kaksi juustoviipaletta.  Sitten uuniin kunnes juusto sulaa.

Näistähän tuli ihan syötäviä, muttei mitenkään kevyitä.  Pyörylät maistuvat juustokuorrutteelle ja tomattipyreelle.  Ihan mukavia naposteltavia, jos ei kaloreita laske.  Mieskin tykkäsi.  En kuitenkaan usko, että tällä tapaa kasvisten käyttöä miesten keskuudessa lisätään tai ainakin kasvisten lisääminen ruokavalion kevennykseksi ei tällälailla toimi.