Lankalaihis lokakuu 2015

Syksyllä tulee yleensä innolla tartuttua taas puikkoihin ja lankoihin.  Nyt oli poikkeuksellinen lokakuu.  Olin reissussa viime viikkoa lukuunottamatta joka viikko ja viime viikkokin meni pikku Prinsessan vieraillessa täällä perheineen.  Kävin monilla messuilla, mutten ostanut lankoja niiltä.  Lankaostotkin siis oli maltilliset tässä kuussa vain kaksi tarjouslankaerää.
Neuloin kolme isompaa työtä, kaksi huivia ja yhden villaliivin sekä yhden kaulahuivin.  Siinä kaikki.
Lisäksi tein yhden paperilankavalaisimen, mutten ole ennenkään merkannut paperilankoja tai ontelokuteita.
Vain kesäkuussa kulutin vähemmän lankaa kuin nyt.
Ja nyt on sentäs pimeä ja synkkä lokakuu!

Kulutus yhteensä oli 738 g eli 2802 m.
Ostot yhteensä 650 g eli 1340 m.
Nettokulutus onneksi jäi plussan puolelle eli 88 g eli 1462 m.
Nyt on vironvillatkin kulutettu yhtä isoa vyyhteä lukuunottamatta.
Ensi kuussa on helppoa päästä parempaan lopputulokseen.

Pyhäinpäivänä

Pyhäinpäivänä meillä on ollut tapana viedä kynttilät läheisten haudoille, muistella näin heitä, jotka ovat poistuneet luotamme.
Omien sukulaisteni haudat ovat kaukana, joten jätän  kynttiläni muistelupaikalle.  Tällä kertaa muistin mummojeni ja pappojeni lisäksi pikku Prinsessan mummia.
Kävimme ensin luterilaisella hautausmaalla ja sitten myös ortodoksisella.  Perinteinen puuristi oli siellä yleistynyt uusien hautojen alueella.
Ne näyttivät jotenkin juhlavilta ja ylväiltä tavallisten hautakivien joukossa.

Tänään on ollutkin rauhallinen päivä.  Miniä, Poika ja pikku Prinsessa lähtivät aamupalan jälkeen kotimatkalle.  Onneksi näemme taas ensi viikolla.

Tämä oli 501. postaukseni, käyntimäärälaskuri näyttää 21700/10 kk. En olisi uskonut.

Kalenterin päivitys

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Olen pitänyt Miehen ammattiliitolta saamaa kalenteria koko vuoden ja harmitellut sen tylsyyttä ja minulle "kuulumatonta" kantta.
Tänään sain sitten aikaiseksi kaivaa esille kesällä Tallinnasta ostamani kirjanpäällyspaperit ja kontaktimuovin.  Loppujen lopuksi nopea ja helppo työ, jonka olisi voinut tehdä jo alkuvuodesta.  Nyt kuitenkin kalenteri on omannäköiseni ja kunhan se vähän aikaa on painumassa hedelmävadin alla, niin sen voi taas ottaa käyttöön.

Eilen kävimme uimassa.  Olin ensimmäistä kertaa kaupungimme uimahallissa ja yllätyin positiivisesti.  Tilat olivat hyvät ja siistit.
Tungostakaan ei ollut, vaikka sinne tuli myös lähikoulun oppilaita.
Ihmiset olivat mukavia, saimme paljon juttukavereita pikku Prinsessan hurmatessa ihmisiä iloisuudellaan.  Pikku Prinsessa onkin oikein vesipeto harrastettuaan vauvauintia viime talven.
Olimme koko porukka tyytyväisiä.  Sain uimahallin kassalta myös pienen lapun, jossa on vesijumppien aikataulut.  Jospa nyt saisin aloitettua säännöllisen vesijumpassakäynnin.

Itärajalla pakkasta

Eiliset tutkimukset ja nukutus sujuivat pikku Prinsessalta hyvin.  Tuloksia joudutaan odottelemaan vielä.  Prinsessa sai poistua Lastenlinnasta vasta puoli viiden jälkeen iltapäivällä ja lähdimme sitten ajamaan itäiseen Suomeen, kun  Miniällä ja Pojalla on tämä viikko syyslomaa.  Jätimme taaksemme eteläisen Suomen kauniin ruskan ja saavuimme tänne itärajan tuntumaan aamuyön puolella.    Olipa mukavaa päästä taas kotiin.  Koira oli innoissaan saadessaan hänkin Koiraherran vieraakseen.  Pikkukissa on nyt kasvanut jo sen verran, että osaa pitää puolensa ja sähiseekin kunnolla, jos Koiraherra menee liian lähelle.  Prinsessa on taas aivan haltioissaan Pikkukissasta.  Pitää vaan varoa, ettei liian kovakouraisesti osoita hellyyttään Pikkukissalle.  Suurta hämmästystä aiheutti, kun kerroin Prinsessalle, joka istui potallaan vessassa, että siinä vieressä on kissojen vessa. Kun Pikkukissa meni tarpeilleen ja rapisutti hiekkoja, niin Prinsessa katsoi silmät suurina ja taisi vähän pelätäkin. 

Täällä on tänään ollut kylmä, tuulinen päivä ja lämpötila painuikin jo illalla pakkasen puolelle.  Saivat syyslomalaiset jo etsiä talvitakkeja ulkoiluun.  Sisällä on onneksi lämmin uunin lämmityksen jäljiltä ja ulkosaunakin lämmitettiin.  Täysi kuu valaisee saunapolun.

Helsingin Kirjamessut

Tänään kävimme kirjamessuilla.  Olen aiemminkin käynyt näillä ja tykännyt.  Ohjelmaa vain on aivan liiaksi asti.  Monta lavaa ja toinen toistaan kiinnostavampia kirjailijoiden haastatteluja.  Ja lähes joka osastolla oli joku tunnettu tai vähän tuntemattomampi kirjailija jakamassa omistuskirjoituksia, kuka heistä sai suuren yleisön, kuka vähän vähemmän.
Tänään kuitenkin keskityin pikku Prinsessan kanssa lasten Tarinatelttaan.  Pikku Prinsessa ihmetteli muumijuttuja, kuunteli kiinnostuneena Pikku Kakkosesta tuttujen tätien lauluja ja hämmästeli kaikkea näkemäänsä.  Tarroja ja lastenkirjaesitteitä jaettiin, kun liikkui lastenrattaiden kanssa.
Tein ensimmäiset joululahjaostot ja lisäksi ostimme Miniän kanssa kahden euron kirjoja yhteensä viisi, joista viidennen sai vielä kaupan päällliseksi.  Ei tullut kirjoille paljoa hintaa.
Itse valitsin tietenkin käsityökirjan Ihanat neulelahjat ja kaksi lastenkirjaa.  Miniä taas leivontakirjan ja luonnollista kauneutta kirjan. Ostin sitten vielä lihattoman lokakuun kunniaksi Miniälle ja Pojalle lahjaksi Maku metkuja murusille, pienen eläinten ystävän keittokirjan, josta löytyy uusia kasvisruokavaihtoehtoja.
Kirjamessujen kanssa järjestetään myös Ruoka ja Viini messut, joissa kävin vain piipahtamassa, Miniä ja Poika kiertelivät siellä enemmänkin erilaisia herkkuja maistellen.
Nyt pikku Prinsessa ja  Miniä on viety jo takaisin Lastenlinnaan.  Prinsessa nukkuu taas yön punainen vilkkuvaloantura
varpaassa.

Lähi-idän ruokia

Pikku Prinsessa pääsi tänään lounaan jälkeen kotiin, vaikka joutuukin huomen illalla palaamaan taas Lastenlinnaan maanantaina tehtävää magneettikuvausta varten.  Tuo magneettikuvaus tehdään pienille kevyessä nukutuksessa, jotta pää saadaan pysymään paikoillaan.
Mutta  tänään kotiin pääsyn kunniaksi ja kun emme jaksaneet ajatella ruuanlaittoa, kävimme syömässä Habibi-ravintolassa, joka tarjoaa lähi-idän makuja eurooppalaiseen tapaan, mainoksen mukaan.  Tilasimme härkäpapua egyptiläiseen tapaan maustettuna, täytettyä munakoisoa ja paprikaa lähi-idän tapaan sekä kasvilautasen.  Kaikki siis kasvisruokia lihattoman lokakuun kunniaksi.  Miniä ja Poika ovat noudattaneet sitä ja mummokin heillä ollessaan.  Pikku Prinsessalle on sallittu myös liharuuat.
Ruuat olivat hyvän makuisia ja nälkä lähti.
Iltaruuaksi saimme sitten Miniän valmistamaa kasvis-vuohenjuusto-lasagnea.  Se oli todella hyvää.

Uutisia kotoa

Eipä pitkään kestänyt tämä koristevalaisin ehjänä.
Pikkukissa, joka innokkaasti puree poikki lankojani, oli nyt tiputtanut tämän valaisimen alas ikkunapenkiltä ja purrut
valaisimen johdon poikki.  Valaisimen sisällä olevan kanaverkon
saa muotoiltua uudelleen entiselleen, mutta valot pitää
vaihtaa.
Onkohan olemassa puruluita kissoille tai voikohan koirien pienempiä puruluita antaa?  Olisi sitten muuta jyrisimistä ja johdot säilyisivät ehjinä.

Päivä- ja iltakävellyllä

 
Kun Miniä oli pikku Prinsessan kanssa tutkimuksessa, johon pääsi mukaan vain yksi aikuinen ja se kesti lähes pari tuntia, niin teimme päiväkävelyn Pojan kanssa lähiympristöön.  Itse en hahmota eri kaupunginosien sijaintia keskenään ja ihastelin vain ympäristöjä.  Näimme kauniin vanhan talon kunnostettuna isoine aidattuine tontteineen ja kiersimme katsomaan onko se todella jonkun yksityiskäytössä.  Tunnistin portin ja ajotien telkkarista.  Pääministerin virka-asuntohan se siinä, Kesäranta. 
Hieno ja kaunis meren ympäröimä paikka ja lyhyt matka keskustaan.
Oli lähistöllä myynnissäkin todella hienosta kaksi kerroksisesta kivitalosta koko toinen kerros.  Yhdeksän huonetta ja hinta yli neljä miljoonaa.  Olisikohan se joku entinen suurlähetystö.

Päiväkävelyksi kävi myös laboratoriossa käynti pitkää sairaaloita yhdistävää käytävää pitkin.  Henkilökuntaa varten oli käytävän molemmissa päissä polkupyöriä.  Onneksi Poika oli hyvä suunnistamaan emmekä eksyneet matkalla.

Illalla vuorottelimme ja kävimme syömässä rokkimäkissä, joka sattui olemaan ensimmäinen vastaantullut ruokapaikka.  Se oli sisustettu rockhenkisesti.
Matkan varrelle sattui myös ainakin pari suurlähetystöä, Romanian ja Saudi-Arabian.  Ihmettelivät varmaankin valvontakameroista, että mitä Mummo kuvaa.

Pääkaupunkiseutulaisille tämä kaikki lienee niin tuttua, mutta tuolta itärajan tuntumasta montaa asiaa katsoo erilaisin silmin ja uutta katsottavaa löytää jopa lyhyiltä kävelyretkiltä vaikkapa Koiraherran kanssa tehdyltä aamukävelyltä.

 

Uutta lasten sairaalaa tarvitaan

Lastenlinna ja lastenklinikka ovat kauniita, mutta ahtaita ja vanhoja, lähes 70 vuotiaita.
Uuden lastensairaalan rakentaminen on onneksi jo aloitettu.
Mutta vanhoisssa Lastenlinnassa ja Lastenklinikalla kulkiessa ei voi olla huomaamatta kaikkia ihania maalauksia ja veistoksia.
Arvo Ylpön mielestä leikki ja taide tukivat lasten kehitystä ja tämän näkemyksen tulokset näkee monissa koristeluissa; seinissä ulkona ja sisällä, kaiteiden koristeluissa, katoissa ja jopa lattiassa.  Hissin seinältä luin, että tämän maalauksen on lahjoittanut (en muista nyt kuka), mutta ihmettelin, että minkä maalauksen, kunnes huomasin katsoa hissin kattoa, joka oli maalattu värikkäästi satuhahmoin. Kuviot näkyvät hyvin hississä kuljetettaville pienille sänkypotilaille.
Monet pienet yksityiskohdat olivat kivoja ja yllättäviä kuten kruunukuvio odotushuoneen lattiassa.  Käytävien seinillä oli tauluja ja veistoksia. Uusiakin töitä oli lisätty, kuten allaolevat  villasukkataulut.
Jostain luin, että uuteenkin sairaalaan luodaan samaa henkeä.
Toivotaan niin. Pitää myös muistaa, että uusi lastensairaala palvelee myös koko Suomen pikku potilaita.
Nyt vanhassa on ahtaat tilat ja paikat sieltä täältä vaatisivat kalliita korjauksia.  Osa tiloista on käyttökiellossa.  Siitä huolimatta kaikkialla oli kiireetön tuntu, jokaista potilasta kohdeltiin kuin  henkilökunta olisi vain häntä varten,
Pieneenkin huoneeseen oli tuotu patja yöpyvää vanhempaa varten.
Lääkärit tuntuivat pohtivan oireita ja syitä tarkasti ja konsultoivat toisiaan.  Osaston lääkärikin kävi parikin kertaa pikkupotilasta katsomassa ja tarkistamassa.
Kaikkien tutkimusten ja kokeiden jälkeen pikku Prinsessakin oli kuin kotonaan, olihan hänellä läheiset turvana.  Oma hoitaja laittoi iltapalan tarjolle ja kutsui vanhemmat ja mummon mehulle ja täytekakulle.  Jäljelle jäänyt väitöskirjakakku piti tuhota.
Tälle suurenmoisesti toimivalle joukolle toivoo mielellään uusia tiloja.

Mummon iltarukkous

Pitkästä aikaa,
en mie nytkään itellein pyydä,
vaan auta pikku Prinsessaa,
ett syy selviis ja ettei se olis paha.
Ja ett se syy pystyttäis korjaamaan
ja ett se  korjaantuis helposti.
Vaikk kaikk maholliset tutkimukset on kohta tehty ja se hoitohenkilökunta on mukavaa ja asiansa ossaavaa, niin silti tuntuu,
ett tarvitaan jotain suurempaa voimaa,
että tää kaikki menis hyvin.
Auta siis pikku Prinsessaa,
jotta se paranis
ja jotta se jaksais edelleen
iloisesti hymyillen
nuo kaikki tutkimukset.
Ja anna voimia äidille ja isälle,
jotta ne jaksais tään epätietoisuuden ja pelon ja valvomisen.
Ei miul muuta tällä kertaa,
mutta jos täss auttaisit,
niin miun ei tartteis niin paljoo
murehtii ja jaksaisin olla tukena.
Hyvää yötä.

Ihania unileluja

Taikasormet messuilta ostamani kirja on vallan ihastuttava.  Monia aika helppotekoisiakin nukkeja ja pehmoeläimiä löytyy, mutta myös vaativampiakin ja eksottisempia.
Pikkukissa on taas kasvanut.  Yhtään rauhallisempaa siitä ei ole vielä tullut, vaan jatkaa entistä touhukasta ja uteliasta tapaansa tutkia ja olla mukana kaikessa mitä teemme.  Tänään onkin ollut mukavaa, kun Kuopus on ollut yökylässä.  Vien hänet takaisin menomatkalla asemalle ja matkustan itse junalla pikku Prinsessan luo loppuviikoksi.

Villaliivi vironvillasta

Nyt se on sitten vihdoinkin valmis.
Olen neulonut tätä muutamalla junamatkalla ja välillä on alkanut jo tympiä ja olen vaihtanut neulomisen lukemiseen.
Tein helmapuolen pyöröpuikoilla ja lanka on yhdistetty kahdesta eri vyyhdistä, joita oli jäänyt jäljelle huiveja tehdessäni.
Tämäkin menee joululahjaksi.
Vaikka kuvasta ei voikaan päätellä, niin koko on miehen L-kokoa.