Lankalaihis syyskuu 2015

Tässä kuussa pääsin lankaostoista huolimatta plussan puolelle kulutuksessa.
Pari isompaa  työtä on lisäksi vielä kesken, toiseen tarvitsee ostaa lisää lankaa ja toinen muuten vaan ei ennättänyt valmiiksi.  Jos nämä olisivat valmistuneet syyskuun puolella, olisi tulos ollut vielä parempi.  Nyt kuitenkin nettokulutus 355 g eli 1489 m.  Koko vuodenkin nettokulutus 3908 g/9212 m.  Paljon on neulottu.

Makeat viemiset

Eilen oli vielä aurinkoinen päivä ja kun yöpakkasiakaan ei vielä ole ollut, niin mustikoitakin vielä löytyi ihan mökin ympäristöstä.  Nyt ne ovatkin todella kypsiä ja isoja.  Keräsin niitä pari desiä vietäväksi pikku Prinsessalle.  Pikku Prinsessa ei ole tainnut puolukoita vielä maistaakaan, joten niitäkin keräsin.  Tuossa mökin alla olevassa rinteessä on yleensä ollut puolukoita ihan punaisena, mutta jostain syystä nyt piti hakemalla hakea, jotta sain edes reilun desin verran vietäväksi.  Onhan siinä nyt ainakin maisteltavaksi.
Nämä puolukat ovat ainakin puhtaita syödä, ei ole saasteita niin täällä metsän keskellä.  Siinäpä viemiset mummolasta.

Sukat Villestä

Neuloin ensimmäistä kertaa Lankamaailman Ville-sukkalangsta vaihtoehtona seiskaveikalle.  Väri on aivan ihana tumma violetti.
Nämäkin sukat menevät hyväntekeväisyyteen, jonne toiveena oli nuorten miesten villasukkia, koot 39-44, lyhyet varret eli juuri tuollaiset.
Lankaa jäi vielä pieni kerä, josta saa kivasti raitoja muihin sukkiin.
Sukkalangat olivat ostaessani tarjouksessa ja hinta jäi siten aikalailla Novitan seiskaveikan hintatasolle.  En oikein eroa hirveästi huomannut.
Tänään kotona yritän tehdä rästitöitä.  Pitää muistaa vaihtaa kissan hiekat, pestä kissojen ja koiran ruoka-astiat, lajitella omat lääkkeet pariksi viikoksi ja ulkonakin pitäisi nostaa porkkanat ja nostella kukkivia kukkia terassin suojaan mahdollisia pakkasöitä ajatellen.  Huomenna lähdenkin taas loppuviikoksi pikku Prinsessan luo, jotta Miniä pääsee opiskelemaan.
Ensi viikolla onkin sitten edessä sopeutumisvalmennuskurssin ensimmäinen jakso kylpylässä. Pääsin tälläiselle RAY:n rahoittamalle kurssille sopeutumaan näihin sairauksiini ja  tähän eläkkeellä oloon.  Hieno juttu.

Salainen tutkimusmatka

 

Tänä aamuna kävimme koiran kanssa hieman salaisella tutkimisreissulla.  Lähellämme on entinen rajavartioasema, jonka omistaa jokin "sijoitusyhtiö", joka taas on vuokrannut sen husky-yrittäjälle, joka taas on jo vuosia asunut ulkomailla.  Monimutkainen omistus-vuokraussuhde.  Paikka on siis ollut tyhjillään jo muutaman vuoden ja satunnaisesti siellä käy paikallinen eräopas katsomassa, että paikat ovat kunnossa.  Joitakin saunan käyttäjiä on muutaman kerran vuodessa näkynyt.
Oikaisimme tänään Koiran kanssa rajavartioston alueen läpi ja kuljimme saunan ohi.  Ovi oli hieman raollaan ja uteliaisuus voitti.
Kurkistin sisään ja tunnelma saunalla oli aivan kuin siitä olisi juuri poistunut joukko rajavartioita saunottuaan ja takkatuvassa rupateltuaan.  Lähistöllä oli vanhat rappuset, joita Koirakin tutki tarkasti.
Onkohan sauna joskus palanut ja uusi rakennettu tilalle.  Olen yrittänyt etsiä alueen historiasta kertovia juttuja ja olen löytänyt lähinnä Metsähallituksen lehtisiä, mutta edelleenkin alueen historia kiinnostaa ja jatkan etsintää.  Sotahistorian kirjoja on jonkin verran jo nyt lainattuna kirjastosta. Tieto karttuu vähitellen.

Syyshuivi

 
Äiti, tekisitkö valmiiksi, pyysi Tyttö ja toi purkautuneen kaulaliinan alun ja pari-kolme kerää Novitan Rose mohairlankaa.  Purin lyhyen alun ja aloitin kaulaliinan neulomisen suuremmilla puikoilla, nro 8.
Silmukoita oli muistaakseni 40 ja siitä tuli noin 27 cm leveää.  Pituutta kaulaliinalle tein 135 cm ja ompelin sitten päät yhteen.  Tuubihuivista tuli ihanan pehmyt ja sopivan kokoinen Tytölle,  Värikin on enemmän oranssiin päin kuin kuvissa se näyttää vaaleanpunaiselta.  Sopiva huivi syksyyn.

Viikonloppu tuli ja meni

Perjantaina oli vihdoinkin meidänkin tien haaraan ilmestynyt nimikyltti.  Nyt on helpompi vieraidenkin löytää perille.  Illalla kävimme "kylilllä" iltatapahtumassa, joka olikin kerännyt paljon väkeä ihmettelemään ja ostelemaan.  Me ostimme juustosarvia lähikoulun oppilaiden kojusta ja kuivakakun keskuskoulun oppilailta.  Sitten vielä haimme perunoita ja porkkanoita paikalliselta tuottajalta ja Mies tietenkin paistettuja muikkuja.  Illan päätteeksi kävimme Anopin syntymäpäiväkahveilla.  Pitkää ikää on hyvä juhlistaa vuosittainkin vaikkei ns. pyöreitä vuosia täyttänytkään.  Lauantaina sitten olikin puun kantourakka.  Iso

peräkärryllinen puita siirtyi suht'koht' nopeasti puuliiteriin Koiran seuratessa kantamistamme.  Ennättimme juuri ja juuri saada ruuan valmistumaan, kun Tyttö ja Vävy tulivat.  Tyttö oli tehnynyt ihanaa päärynäpiirakkaa, johon vatkasi vielä kermavaahtoa päälle.  Pikkukissa nuoli onnellisena ja vähän unen pöpperöisenä vatkaimet.
Lauantai päivä oli lämmin ja kaunis ja puunkin kannon pystyi tekemään paitahihasillaan, mutta iltaa kohden sää viileni ja takki tuli tarpeeseen käydessämme Tytön ja Koiran kanssa lenkillä.  Illalla tietenkin sitten saunoimme.  Vaikka oli kaunis kuutamo, ei nuoretkaan uskaltautuneet enää uimaan.
Sunnuntaipäivä meni siinä kotosalla.  Teimme nuotion grillikatoksen vieressä olevalle nuotiopaikalle ja paistoimme siinä kanaa ja makkaroita.  Miehet harjoittelivat perhon heittämistä, ensin youtubesta videoita katseltuaan.  Ei tullut kaloja.

Yllättävän pian sää viileni iltapäivällä ja vaikka nuotio lämmitti jonkin verran, niin oli pakko siirtyä sisätiloihin.
Vävyn ja Tytön lähdettyä kotimatkalle, lähdimme mekin käymään viemässä Miehen isän ja isovanhempien haudalle kanervia.  Paljon oli myös kynttilöitä tuotu haudoille kanervien lisäksi.
Aika tuntuu menevän tosi nopealla tahdilla ja vaikka kuinka olemme suunnitelleet käyntiä vanhempieni luona, niin viikonloput menee aina niin touhutessa, että tuollainen pitempi reissu siirtyy.  Nyt kun vielä käyn lähes viikottain pikku Prinsessaa hoitamassa päivän-pari, niin ei sitä oikein sitten jaksakaan muuta ohjelmaa kuin vain rentoutua kotosalla.

Syksyn värit

Olen niin haltioitunut syksyn väreistä, että en voi muuta kuin ihastella niitä.  Kuvissa värit eivät pääse siihen loistoons,a miltä ne luonnossa näyttävät.  Joka puolella on keltaista, vihreää ja keltaisen vihreää.  Auringon paistaessa värit oikein hehkuvat. 
Koira ihmetteli innostustani, mutta oli mielissään päästessään useammin metsälenkille.
Puolukatkin ovat kypsyneet täälläkin jo.  Kaikki marjat kypsyivät jonkin verran myöhässä.  Eilen söin vielä polun varrelta hyviä mustikoita.
Tänä iltana on täällä meillä kylillä iltatapahtuma, johon menemme Miehen kanssa katselemaan.
Huomenna onkin sitten taas polttopuiden pinoamista.  Syksyn touhuja.

Vironvillasta ensimmäinen huivini

   
Tänä kesänä ostin ensimmäiset vironvillavyyhdit.  En ole pitsineuleiden tekijä enemmänkin pitsin virkkaaja.  Yhdistin kahta netistä löytämääni mallia ja otin työn alle pienimmän vyyhdin.
Värit ovat aivan minun mieleisiäni.
Ohjeiden mukaan huivin saa pehmeämään liottamalla sitä vähintään puoli tuntia huuhteluainevedessä.  Sen jälkeen huivi olisi pitänyt pingottaa, mutta laitoin sen vain kuivamaan narulle, koska halusin aaltoilevan reunan.
Mielestäni aivan ihana ensimmäinen vironvillahuivini.  Sopiva talven pakkasiin Koiran kanssa ulkoillessa ja miksei kaupunkireissuillekin.
Nähtäväksi jää kutittaako huivi herkkää ihoani.  Neuloessa lanka ei ärsyttänyt, mutta kun iho vähän hikoaa ja huivi on kaulassa, niin silloin sen pehmeys testataan.

                                         
Eilen tein näitä imetyskaulakoruja ja yksi oli jäänyt vielä viimeistelemättä käsityöpussin pohjalle.  Tässä nyt sitten se viimeinenkin kuvattuna.

         

Liput messuille arvottu

Kaksi messulippua on arvottu.  Arvonta suoritettiin Miehen toimesta "sano numero" periaatteella.
Voittajaksi tulivat:

Pipontekijä&Bambupuikot 3.0 ja johanna--r@hotmail.com


Kiitos kaikille osallistujille ja onnea voittajille, otatteko yhteyttä ja ilmoitatte osoitetietonne.

Hyvien uutisten päivä

Tänään oli vallan ihana syyspäivä, aurinkoinen ja lämmin.  Käytiin Koiran kanssa rannassa tarkistamassa veden korkeus.  Vesi oli taas laskenut.  Kesällä ei noita isoja kiviä edes näkynyt, nyt ne on taas esillä.  Tänään oli myös hyvien uutisten päivä.  Uusi kevätkesästä saamani diabeteslääke on tehonnut ja pitkäaikainen verensokerini oli jälleen laskenut ja painokin siinä samalla.  Olenkin tuntenut aivan uutta energisyyttä viime aikoina.  Jaksan innostua ja osallistua uusiin asioihin.

Mitenhän energinen olisinkaan, jos "sokerit" olisivat hyvässä hoitotasossa?

Pientä virkkausta

Aikaisemmin tekemäni kolme imetyskaulakorua ovat jo menneet käyttöön ja niinpä virkkasin noita lisää, kun tarvikkeitakin vielä oli.  Mukavaa vaihtelua ison hartiahuivin virkkauksen jälkeen saada nopeasti valmista.  Olen ihan jäänyt koukkuun noiden puuhelmien päällystämisen kanssa.  Seuraavan kerran kaupungissa käydessäni pitänee ostaa niitä lisää ja tehdä itsellekin joku virkattu kaulakoru päällystämällä helmet.
Kuopuskin lähti tänään bussilla kotiinsa ja on vähän tyhjä olo, kun on pitkästä aikaa yksin kotona.  Tai yksin ja yksin, onhan täällä kaksi kissaa ja koira pitämässä seuraa.  Vanhempi Kissa suhtautuu rauhallisesti pienempään, väistyy ruokakupilta ja antaa pennun temmeltää aikansa ja kun saa tarpeekseen, menee Kissa omaan paikkaansa nukkumaan.  Koira taas vahtii Pikkukissaa ja ilmoittaa, milloin Pikkukissa kiipeää jonnekin tai tekee muuten erikoista.
Yöt ovat kuitenkin rauhallisia.

Kotona tilannepäivityksin

Kotona jälleen.  Eilen reilun neljän tunnin junamatkan virkkasin vironvillasta huivia.  Ohje on sovellettu Arkimamman Simpukkahuivista ja Kososkan Simpukkamummo huivista yhdistellen.  Melkein sainkin huivin valmiiksi matkan aikana, mutta sitten huomasin virheen ja jouduin purkamaan kolme pitkää, pitkää kerrosta.  Huivi pitää vielä liottaa huuhteluaineessa ja sitten pingottaa muotoonsa.  Tämä oli ensimmäinen kokeiluni vironvillasta ja valitsin pienimmän vyyhdin mitä minulla oli, jotta saisin mahdollisimman nopeasti valmista.  Eilen kävin päivällä vielä ostamassa uudet sukkapuikot, kun ajattelin saavani huivin nopeammin valmiiksi eikä mukana ollut kuin virkkuukoukku.  Lankoja kyllä riitti repullinen.


Täällä syksy on jo huomattavasti pidemmällä, koivut ihan keltaisena ja viime viikonlopun myrskytuuli oli karsitanut jo runsaasti lehtiä.

Otin eilen Kuopuksen mukaani pariksi päiväksi tänne seuraksemme. Hänellä kun loppui jo opiskelut ja kesäajan työt ja sivariin meno on vasta ensi kesänä.

Kiva välillä hemmotella pikku Prinsessan sijasta tuollaista isompaa prinssiä.  Äidin ruuat ainakin tuntuvat maistuvan.


Aamulla oli ihan pakko päivittää Lankalaihis tilanne.  Viikonlopun ostot painoivat mielessä, vaikka valmistakin on tässä kuussa tullut.  Onneksi tämä kuukausi näyttäisi olevan vielä plussan puolella kulutuksen suhteen.  Nyt vielä ennättää neuloakin lisää.
Muistakaahan käydä osallistumassa I love me -messulippujen arvontaan!

Ole tärkeä itsellesi

Minua onnisti ja saan bloggaajapassin I love me messuille ja lisäksi kaksi lippua arvottavaksi blogini lukijoiden kesken.  Jos sinua kiinnostaa ko. messut ja pääset tuolloin paikan päälle, niin laita kommentti tähän postaukseen sekä yhteystietosi.  Aikataulu on melko pikainen omien menojeni takia, joten kommentointi aikaa on to 24.9. klo 21. saakka, jonka jälkeen arvon liput ja ilmoitan voittajille.  Messut postittavat liput sitten suoraan heille 7.10. jälkeen.  Ole tärkeä itsellesi!

Messuostokset

 

Olimme eilen Miniän kanssa ylpeitä itsestämme, kun emme ostaneet paljoa tavaraa.

Vohvelilkangaspalat löytyi Plan B eli kierrätyskeskuksen osaltolta yhteishintaan 1,50 euroa. Halvalla siis.  Ergonomisia koukkuja ostin kahdet, kun olivat alle kolme euroa kappale.  Korutarvikekaupasta lähti mukaan kaksi viiden euron pussia ihania pikkutavaroita Prinsessan tuleviin barbileikkeihin.

Almandiinin kangaspalat taas ovat pussukoita varten, nekin neljä euroa kappale.

Ihanat pehmolankakerät maksoivat vain 1,25 euroa kappale ja niistä pitäisi syntyä kaksi kuvan mukaista kissaa.

Kalleimmat ostokset olivat sitten pipolangat, mutta myyjä kehui, että herkemmätkin voivat pitää niitä ja kun monet villalangat kutittavat minua, niin päätinpä sitten kokeilla.  Noista kahdesta kerästä pitäisi pipon lisäksi saada vielä muutakin.  Kelpo ostokset siis.

Tänään kävin sitten pikku Prinsessan kanssa Lankamaailmassa.  Parit pyöröpuikot ja sukkalankakerät tuli ostettua, siellä kun oli kaikki neulelangat miinus kolkyt prosenttia.  Onneksi oli kerrankin järki päässä enkä hamstrannut turhia lankoja.  Pikku Prinsessa väsähti rattaisiinsa kesken lankojen valinnan.  Hiekkalaatikollakin ehdittiin tänään olemaan pariinkin otteeseen.  Nyt Prinsessa nukahti jo omaan sänkyynsä suukoteltuaan ensin hyvät yöt.

                                                         

Kädentaitomessut tänä viikonloppuna

 

 

 

Minulla oli ilo saada blogini ansiosta kaksi lippua messuille ja lähdimme Wanhaan Satamaan Miniän kanssa.  Minulla oli jotenkin ennakkokäsitys, että nämä eivät ole mitenkään isot messut ja siellä ei ole kovinkaan paljon kiinnostavaa.  Ennakkokäsitys muuttui.
Olin siis eka kertaa näillä messuilla, aiemmin olen ollut useammin Tampereen messuilla.  Minusta näillä messuilla oli aivan tarpeeksi lankoja, tarvikkeita, askartelutarvikkeita, helmityötarvikkeita, valmiita töitä ja työnäytöksiä.  Kiersimme useamman tunnin ja emme olisi yhtään enempää jaksaneet.  Loppupää tulikin kierrettyä vähän "ohi kävellen", onneksi aloitimme takahalleista, jossa olikin enemmän meille sopivaa katsottavaa.  Messulla kuten myös isommilla kirppareilla tulee jossain vaiheessa tilanne, ettei enää jaksa kiinnostua ja tutkia rauhassa yhtään enempää.  Siksi suosinkin pienempiä kirppareita, jossa jaksaa tutustua tarjontana, samoin messujen osalta.  Kuinka moni jaksaa esim Tampereen messuilla kiertää kaikki hallit jokaiseen osastoon perehtyen?  Tuskin kukaan.
Osa jää käymättä ja osaa ei sieltä löydä, vaikka kuinka kartoista etsisi.  Minulle nämä messut siis sopivat hyvin.  Sain uusia ideoita, löysin uusia tarvikkeita ja taidanpa ensi vuonnakin tulla mielummin näille messuille, samalla kun pääsee pikku Prinsessaa katsomaan.