Maatuska pussukat

Tänään ompelin pitkästä aikaa.  Tytön anoppi oli ihastellut Tytölle tekemiäni maatuskapussukoita ja kun hänellä on syntymäpäivä elokuun alussa, jolloin olemme menossa heille yökylään ja yhdessä rokkitapahtumaan, niin ompelin nyt jo valmiiksi viemisiä.  Tein toisesta korkeamman, jotta siihen mahtuu myös shampoopullot.  Tähän kun vielä lisää pullon Barefoot valko- tai roséviiniä, niin lahjan saaja lienee tyytyväinen.

Tavoitearvonta

Tästä se alkoi, jämälankani tammikuussa

Tällä hetkellä blogissani on ollut vajaa 13400 kävijää.  Blogini täyttää puoli vuotta 4.7.2015.  Kun aluksi
haaveilin 150 käyntikerrasta, niin nyt haaveeni on kasvanut: täyttyykö 15000 käyntikertaa puolivuotispäivään.
Minulle on tulossa pieni yllätyspaketti Novitalta ja arvon sen, mikäli tuo raja täyttyy.
Laita siis kommentti tähän postaukseen (yksi arpa, edellyttää jonkilaisia yhteystietoja) ja jaa tietoa omassa blogissasi (kaksi arpaa).
Postitan paketin eteenpäin vain kotimaahan.
Jos tavoitetta ei saavuteta, niin eiköhän joku pieni lohdutuspalkintokin löydy.

Vaihdoksia

Eilen valmiiksi saamani sinisävyinen pyöreä matto tuntui sopivan paremmin vaalean keinutuolin alle.  Aiemmin virkkaamaani räsymattoa jatkoin illalla ja sain siitä kivan maton sängyn päätyyn.  Tummasävyinen matto sopiikin paremmin siihen, kun päiväpeitto on tummansininen ja toisella puolella olevan ompelupöytäni tuoli on musta. Neljästä erisävyisestä sinisestä trikoovyydistä on vieläkin pari kerää jäljellä ainakin korin verran.  Riittoisia ovat olleet ja niitä on ollut ihan mukava virkata.  Kesäkäsitöitä.

Lankalaihis kesäkuu 2015

Kesäkuun lankalaihis saaliini on vaivaiset 150 g ja 370 m.  Kesäkuussa olen virkannut enimmäkseen mattoja, pitänyt lomaa, kerännyt tavaraa kirppikselle ja pitänyt kirppispöytää paikallisella kirppiksellä.
Mutta välillä näin.  Keräsin kirppiksellekin sellaisia lankoja, jotka jostain syystä vain eivät ole enää inspiroineet.  Jos ne menevät kaupaksi, saankin heinäkuulle reilua kulutusta.

Luopumista

Tänään on ollut vähän tylsä päivä.  Toisaalta olen tehnyt suunnitelmia syksylle, toteutuuko ne, selviää reilun kolmen viikon päästä.  Aika siis on kulunut lähinnä netissä tietoja etsiessä.  Sain sentäs sinisävyisen pyöreän maton valmiiksi, halkaisija noin 80 cm.  Kirppikselläkin piti käydä siistimässä myyntipöytääni, onneksi sieltä näytti jotain kaupaksikin menneen.  Ostoksia en voinut siellä tehdä, kun en muistanut käteistä käydä nostamassa, siellä kun ei kortit käy.  Hyvä ehkä niin, säästyi rahat eikä tullut turhia ostoksia.  Nyt pitäisi edelleenkin vähentää tätä tavaramäärää, jota on viimeiset viisikymmentä vuotta kerännyt, olettaen, että on sitten mistä ottaa ja antaa lapsillekin.  Mutta kun ne lapset eivät välttämättä halua sitä mitä on tullut kerättyä.  Siksipä olen sumeilematta myynyt tavaroitani.  Viime muuton yhteydessä kyllä annoin lasten ottaa huonekaluja, peilejä, koriste-esineitä yms mitä halusivat ja pakkasin myös Kuopusta varten liinavaatteita ja astioita sekä varastoin pyykinpesukoneen, joka oli vain pari vuotta vanha.  Aiemmin "keräsin" tiettyjä astioita, ylpeilin laajalla kahviastiastolla, haalin Marimekkoa, Iittalaa, Arabiaa.  Kaapit oli täynnä ja käytössä kuitenkin oli vain pieni osa.  Nyt pyrin siihen, että sekä astioissa ja vaatteissa on kaapeissa vain ne joita käytetään.  Kun nyt sitten saan lankalaihiksen avulla myös lankavarastot pieneksi ja kangaslaatikotkin vähemmäksi, niin myös olo kevenee.  Kun tulee tähän ikään, niin huomaa, että ne asiat, joista ei halua luopua, eivät ole tavaroita.

Iltakalalla

Tänään lähdettiin Miehen kanssa iltakalalle.  Samalla
pääsin minäkin sähkömoottoriveneen kyytiin.  Kyyti oli hiljaista, mukava jutellakin, kun ei tarvitse huutaa ja vauhtikin oli ainakin minulle riittävää.  Meillä oli tavoitteena saada muutama hyvän kokoinen ahven savustettavaksi anopille.  Minä ongin sekä tavallisella mato-ongella että pilkillä.  Mies heitti uistinta ja välillä kokeili pilkkiongella.  Matoja muistettiin päivällä tuoda Miehen kotitalolta.  Sää oli mitä upein, tyyntä ja auringon laskua.  Itikat vain oli paikoitellen kiusana.  Kalojakin saatiin; pari säynettä, särkiä, pieniä salakoita, pari korpiaista ja pari haukea. Muttei ahvenia.  Mukavaa kuitenkin oli, kun kalat söi ja välillä vaihdettiin paikkaa.  Minä vielä ongin sen aikaa laituriltakin, kun Mies tyhjensi venettä.  Sain vielä yhden säyneen ja pikku salakan Miehen pilkillä.
Mies keksi, että voisimme joku viikonloppu pitää laituripilkkikisat perheen kesken.  Silloin on kyllä pakko käyttää jotain hyttyskarkotetta tai ollaan muuten paukamilla koko porukka, koska kukaanhan ei suostu luovuttamaan vaan voitosta kisataan tosissaan.

Kesähimmeli

Tänään kävimme ensimmäistä kertaa tänä kesänä lähellä olevassa kesäkahvilassa mennessämme Miehen kotitaloon. Kahvilassa saa todella hyviä munkkirinkeleitä ja ennätinkin syödä sen melkein loppuun, kun muistin, että tästähän voisi ottaa kuvankin.
Perillä minä pesin pyykkiä ja mankeloin ja Mies leikkasi nurmikkoa.  Sain omat hommani jo tehtyä ja odottelin kotiin lähtöä, kun näin tuvan nurkkaan talvella tuomani himmelitarvikkeet  Mietin, että vieläkö osaan tehdä tähden.  Keväällä sain Tytöltä ja Vävyltä vihreäsävyisiä pillejä ja päätin kokeilla niistä.  En muistanutkaan miten koukuttavaa himmelien (siis myös tähtihimmelien) teko onkaan.  Ajatukset ovat täysin työssä ja sitä miettii vain tekojärjestystä ja oikean kokoisia pillejä ja kasaa ja kasaa ja odottaa milloin saa työn valmiiksi.  Ja kun työ on valmis, tekee heti mieli kokeilla jotain toista työtä tai materiaalia.  Tekisin näitä vaikka kuinka paljon, jos vain olisi paikkoja, jonne nämä voisi laittaa.  Ottaisikohan joku "laitos" tms vastaan lahjoituksena.  Omat ja lähipiirin katot ja ikkunat ovat jo käytössä ja uusia malleja ja entisiä malleja uusin materiaalein tekisi mieli työstää.  Kun syksy tulee, on hyvä syy aloittaa himmelien teko.  Odotan innolla.  Kissa halusi välttämättä olla kuvassa mukana, vaikka yrittääkin näyttää välinpitämättömältä.

Virkattu räsymatto

Tarvitsin keinutuolini alle maton, jottei lattia kuluisi.  Maton on oltava pieni, jotta se mahtuisi ja toisaalta kuitenkin jalasten levyinen.  Halusin matosta räsymattomaisen, kuten muutkin matot on.  En löytänyt tarpeeksi vaaleita kuteita enkä etenkään farkun sinistä.  Niinpä sitten virkkasin selvästi tummemmilla sinisillä.  Räsymattotunnelma tulee kesken kerroksen vaihtuvista väreistä ja hieman epätasalaatuisista kuteista.  Vaikka virkkasin kiinteillä silmukoilla, niin työhön ei mennyt kauaa.  Kun ei kangaspuita omista, niin täytyy virkata matotkin.

Nokipannukahvit

Mies ja Vävy kävivät eilen kalareissulla ja saivat vain kolme kalaa, jotka tänään savustettiin.  Vävy jatkoi kalastusta laiturilta käsin hyvällä menestyksellä ja Koira pelkäsi ja haukkui, muttei uskaltanut edes laiturille mennä.  Mieskin sai ongella pienen kalan, joka päästettiin takaisin.  Kalan savustuksen jälkeen paistoimme vielä makkaraa ja keitimme nuotiokahvit ensimmäistä kertaa, vaikka jo viime kesänä ostimme uuden pannun tätä varten.  Kylläpä se maistuikin hyvältä.  Pannukin nokeutui sopivasti, joten voidaan puhua nokipannukahveista.

Ja ne varsinaiset kukkakuvat

Tässä sitten ne kukkakuvat, jotka onnistuin ottamaan ennenkuin pieni (suhteellinen käsitys) kuono työntyi kuvaan haistelemaan kukkia.  Yritin kukkia katsellessani muistella niiden nimiä.  Pitäisi kaivaa vanha kasvisto esille ja tutkia vähän.  Itse kuulun jo siihen sukupolveen, jonka ei tarvinnut pakolla kerätä kasveja ja opetella niiden latinankielisiä nimiä.  Olin kyllä varautunut tähän säästämällä isosiskoni kasviston. Olinkin hiukan pettynyt, kun meiltä sitä ei enää vaadittu.
Moni muistaa niiltä ajoilta paljon kasveja.  Itse muistan lähinnä kotipihan ja pellon reunalla kasvaneet eli ne yleisimmät.  Sama on hyönteisten ja lintujen kanssa.  Itse en tunnista montaakaan lintua, mutta yritän opetella.  Voisin sitten opettaa lapsenlapsille.  Niiden vanhemmat, kun jäivät sitä oppia vaille.  Silloin kiireisinä aikoina, kun itsellä ei olevinaan ollut aikaa viedä lapsia enemmän luontoretkille.  Niinpä, kun täällä Karjalassa käki kukkui, niin Poika kysyi, että onko käki lintueläin?  Tälle on jaksettu nauraa, vaikka ei me muutkaan taideta luontotietoudella loistaa, paitsi Mies, joka nuorempana harrasti enemmän metsästystä.  Itse vaikka olen maalta kotoisin, vieraannuin jossain vaiheessa luonnosta ja "oli hienoa" olla kaupunkilainen.  Nyt taas yritän opetella elämään luonnon kanssa sulassa sovussa ja nauttimaan siitä mahdollisimman paljon.



j

Koira ja kukat

  
Tänä aamuna kävimme lenkillä lähellä kaupunkia.  Yritin kuvata kukkia, mutta taas musta pieni kuono näkyi kuvissa.  Koira haisteli niitä kukkia mitä kuvasin.  Käveli sitten rauhallisesti taas eteenpäin ja pysähtyi, kun kuvasin.  Hellyyttävää.

 

Lankalaihis päivitys vihdoinkin

Nyt sitten vihdoin ja viimein sain päivitettyä
toukokuun lankalaihiksen.  Onneksi ei mennyt miinukselle, vaikka ostot olivatkin niin suuret toukokuussa. Nettokulutukseksi jäi 50 g eli 1039 m.  Tarkemmat tiedot löytyy toukokuun viimeisestä päivityksestä.
Kesäkuussa sitten olenkin lähinnä virkannut mattoja ja näitä kudejuttuja en lankalaihikseen laita.  Saas nähdä miten kesäkuun käy.

Sato kasvaa sateella

                                                   
Eipä ole tänä kesänä tarvinnut kylvöksiä kastella, niin paljon on satanut.  Kylvin kaikki liian tiheään, kun minulle yleensä käy niin, että vain osa itää.  Nyt näyttäisi, että lähes kaikki ovat lähteneet kasvuun ja joudun rankasti harventamaan.   Kylvölaatikot ovat todella kivat, kasvimaa on rajattu selkeästi muuten luonnontilaisesta piha-alueesta.  Ensi vuonna haluan myös muutaman mansikka-amppelin, jotta pikku Prinsessalla on maisteltavaa.  Voisihan sitä tietenkin tuoda muutaman taimenkin Miehen kotitalolta, pari-kolme jo riittäisi.

Aamulenkin varrella olevat mesimarjat
kukkivat nekin edelleen.  Tänä aamuna kävimmekin satamassa Koiran kanssa.  Koirankin on välillä hyvä olla hihnassa, jottei aivan unohda miten hihnassa käyttäydytään.  Käytös oli kyllä unohtunut, kun rantaan saapui moottorivene ja siitä nousi kaksi veneilijää.  Koira haukkui ja kaapi maata sen kun ennätti.  Ei auttanut komennot, ei pois vieminen, rauhoittui vasta sitten, kun veneilijät sanomalehden postilaatikosta haettuaan, lähtivät paluumatkalle.  Koiraa pitäisi viedä useammin "ihmisten ilmoille", on nyt niin mökkiintynyt, että haukkuu kaikkea uutta ja liikkuvaa.

Keskeneräisyydestä valmiiksi

Eilisiltana olin ahkera.  Virkkasin loppuun kelta-vihreän maton ja kerin kaikki maanantaina ostamani trikookuteet.  Pyöreä matto on tehty pienistä aiemmin parvekkeella istyinalustoina toimineista ympyröistä purkamalla ja uudelleen virkkaamalla yhdeksi isoksi matoksi.  Tämä matto tuli terassin pöydän alle piristämään harmaasävyistä lattiaa ja pehmikkeeksi jalkojen alle.

Sinisävyisistä trikookuteista teen pienen suorakaiteen muotoisen maton keinutuolin alle.  Nyt kun juhannuksen alla laitoin puhtaat matot lattialle, niin mattojen sävynä on sininen.  Huomasin myös lattiaa pestessäni, että keinutuoli oli hangannut kiiltoa pois lattiasta, joten matto tulee tarpeeseen.  Ensin suunnittelin lyhentäväni jostain pitkästä matosta sopivan, mutta jotta tekemistä riittäisi, päätinkin virkata uuden.
Kaiken kaikkiaan olen itsestäni ylpeä eilisten saavutusten johdosta; teinhän pitkästä aikaa alusta asti uutta ruokaa, tiskasin, päivitin blogia, hinnoittelin kirpparitavaroita ja samalla siivosin turhia tavaroita komeroista, etsin lupaamani tiedot Kuopukselle sekä katsoin tallennetun elokuvan.
Kuvittelenko vain vai tehoaako uusi lääkkeeni todella alentaen verensokeriani niin että jaksamiseni paranee enkä koko aikaa ole vain väsynyt?  Olkoon kummin vain, niin tulos on kuitenkin sama, olen energisempi ja saan enemmän aikaiseksi.

Koiraohjelmaa Koiralle

Eilen tuli Prisma dokumentissa ohjelmaa koirista.  Oma Koiramme makoili sinisellä matolla ensin selkä telvisioon päin, nosteli välillä päätään, kun kuului koirien ääntelyä.  Lopulta siirtyi aivan telvision eteen katsomaan ja katsoi sitten lopputeksteihin saakka. Ei edes välittänyt kuvaamisestani vaan tuijotti vain ruutua.  Pitäisiköhän Koiralle laittaa koiraohjelmat pyörimään poissaollessamme?

Tekisinkö vai en

En ole mitenkään innokas kokkailija.  Ruuan teko on minulle välttämätön paha ja siksi olenkin tyytyväinen, kun Mies ei valita, vaikka tarjolla olisi vain valmisruokaa.  Eilen diabeteshoitajan kanssa juteltuani päätin lisätä kasvisten käyttöä.  Mietin kaupassa, ostanko valmista bataattikeittoa vai yritänkö tehdä itse. Valmis houkutteli helppoudellaan ja kokemuksella, että hyvää on.  Silti palasin HeVi-osastolle ja ostin yhden bataatin.  Kassalla vielä harmittelin, bataatti nimittäin maksoi lähes kolme
euroa eli valmisruoan verran.  Tänä aamuna selailin nettiä ja etsin bataattikeiton ohjetta.  Niin, tarvitsen siihenkin ohjeen.  Mikään ohje ei ollut sellainen, mihin kotona olevat raaka-aineet olisi riittäneet. Yhdistelin ohjeita ja etsin kaapista raakaaineita.  Inkiväärikin, jota olen käyttänyt muurahaiskarkotteena, pääsi nyt parempaan käyttöön.  Ensin kuorin ja pilkoin neljä perunaa, yhden ison bataatin, neljä pientä porkkanaa, kaksi sipulia ja yhden suippopaprikan.  Kuullotin ensin sipuleita ja paprikaa oliiviöljyssä isossa kattilassa ja lisäsin sitten muut juurekset.  Vettä laitoin sen verran, että raaka-aineet juuri ja juuri peittyivät.
Kun keitos oli kiehunut jonkin aikaa, laitoin mausteet; suolaa, mustapippuria, chilipippuria (todella vähän) ja inkivääriä.  Keittoaikaa en osaa sanoa, kokeilin välillä onko porkkanat jo pehmeitä ja jatkoin taas kirppistavaroiden hinnoittelua.
Kun keitto vaikutti kypsältä, sekoitin sitä sähkövatkaimella, en nimittäin muista missä sauvasekoittimeni on vai heitinköhän sen pois. 
Lisäsin sitten viikonlopulta jäänyttä mantelimaitoa,
Miniä kun käyttää laktoosittomia tuotteita.  Sähkövatkaimella ei saa niin pehmeää lopputulosta kuin saisi sauvasekoittimella, mutta maku ei siitä
muutu.
Ja se maku, ei sitä voi verrata valmiskeittoon.  Tämän makunautinnon jälkeen valmiskeitot maistuvat vedeltä.  Koristelin annokseni vielä tuoreilla basilikan lehdillä ja nautin.  Ja nautin. Ja vielä vähän nautin.

Kissa oli taas apunani tutkimassa mitä keittoon laitan.  Erikoista, että juuri mustapippuri kiinnosti eniten.
Keittoa riittää vielä moneksi kertaa, tulihan sitä iso kattilallinen ja sakeaa se on.  Luulen, että Vävykin pitäisi tästä keitosta, tätä kun voi syödä vaikka haarukalla, ei ole turhaa lientä vaan oikeaa sosekeittoa.
Teenpä ehkä toisenkin kerran itse.

Mummon pikku apulaiset

Koira ihmetteli puuhiani, tuli haistelemaan ja katsomaan.  Leikkasin saksilla tuomastani männyn kuoresta erilaisia kuvioita ja tein niihin saksen kärjellä reiän, jota vielä parantelin paksulla neulalla.
Näistä tuli kivoja tuotemerkkejä omitekemiin käsitöihin, niihin voi kirjoittaa tussilla tai antaa vain olla koristeena.  Pitääkin seuraavalla lenkillä katsella onko tuota kuorta lisää jossain.  Kissakin hyppäsi penkille uteliaana, katseli roskia aikansa ja totesi varmaan, ettei noissa mitään ihmeellistä ole.  Hyppäsi sitten pöydälle ja kävi nukkumaan.  Kissa harvoin innostuu tekemisistäni, vain himmelin teko kiinnostaa kaikkine värikkäine pilleineen ja ohuine nauhoineen ja helmineen.  Muuten saan yleensä puuhailla rauhassa.  Koira taas on aina valppaana seuraamassa mitä teen, jos on jotain mitä ei ole ennen nähnyt, niin nuuskii ja tutkii.  Kuvien otto on lähes aina hankalaa, koska pieni musta kuonon pää näkyy kuvan reunassa, kun sitä koneelta katselen.

Neulominen ja virkkaaminen sohvalla, tietää sitä, että Koira yrittää mahtua syliini nukkumaan.  Koira luulee olevansa pieni sylikoira vaikkei sitä olekaan.  Jos haluan tehdä käsitöitä rauhassa, niin istun kiikkutuoliin.  Silloin Koira käy joko viereeni lattialle tai jos Mies on kotona ja sohvalla, niin menee sitten sinne syliin nukkumaan.  Eilisiltana Mies puuhaili jotain läppärin kanssa sohvalla ja Koira seisoi sohvan vieressä ja tuijotti. Ihmettelimme ensin, mutta sitten huomasimme, että olin edellisenä päivänä ostamani trikookuteet jättänyt sohvalle ja Koira ei mahtunut lempipaikalleen.